maanantai 7. tammikuuta 2013

Kahdeksan kertaa työ

Pilvitehtaamon Ti ja monet muut ovat viime aikoina kirjoitelleet kahdeksaa faktaa työhön liittyvistä asioista. No hei, samassa paketissa kaksi minulle mieleistä asiaa - työ ja meemit - totta vie tää on mukana!

Tähänastisen elämäni aikana olen ollut...

(1) ...jäätelötyttönä. Kun olin ala-asteikäinen, mummini oli vapaaehtoisena mukana hoitamassa paikallisen kesäteatterin kahviota. Minä, joka muutenkin siihen aikaan seurasin mummia kaikkialle, olin tietenkin myös mukana. Sain hoitaakseni pieniä tehtäviäkin, kahvin keittelyä ja jopa erillistä jäätelömyyntiä. En suinkaan kokenut tätä työksi vaan kunnia-asiaksi, että sain olla tekemässä Isojen Ihmisten Juttuja. Ja siinä sivussapa näin ne teatterikappaleetkin riittävän moneen kertaan.

(2) ...mansikkatyttönä. Teini-ikäisenä pääsin kaverin sukulaisen tiluksille Suonenjoelle mansikoita poimimaan. Ei se pöllömpää hommaa ollut, kun hoksasi vetää kursailematta sadehousut jalkaan, että pystyi istumaan siellä pellolla eikä tarvinnut kykkiä selkäänsä kipeäksi. Pari viikkoa minä niitä puskia komusin, ja se ihka ensimmäin ihka itse ansaittu palkka tuntui ihan huikealta jutulta.

(3) ...kassatyttönä. Vaikka olen aina ollut valmis ja halukas tekemään töitä liiemmin edes valikoimatta, kesätöiden löytäminen ei minun kotiseudullani ja minun (olemattomilla) suhteillani suinkaan ollut helppoa. Ylioppilaskeväänäkin tilanne näytti sangen ankealta, makoilin kirjoitusten jälkeen turhautuneena kotona. Isäni tuli lähikaupassa käydessään kassanhoitajalle maininneeksi, että täytyy tässä  jotain ruokaa viedä sille kotona nuupottavalle abiraukalle, kun ei sille ole töitäkään mistään löytynyt... (niin katsokaas, kun siellä iloisessa Itä-Suomessa ihmiset saattavat ihan tuosta noin vain puhuakin toisilleen! aika huisaa näin hämäläisestä näkökulmasta kieltämättä) Ja kas kummaa, kassaneiti tokaisi vastaan, että lähetäpä tyttö tänne, meillä tarvitaan apuvoimia! Olkoon tämä esimerkkinä siitä, että suunsa kannattaa avata, koskaan ei tiedä, minkä nurkan takana tilaisuus odottaakaan!

Alle tunnin kuluttua olin työhaastattelussa, jossa pääkassanhoitaja kyseli, oliko minulla mitään kokemusta esim. rahan käsittelystä. Hoksasin mainita, että olin ala-asteikäisenä myynyt kesäteatterilla jäätelöä. Se teki riittävän suuren vaikutuksen, ja siitä alkoi useamman kesä- ja kiirekauden jatkunut kunniakas tai noh, ainakin mukava urani kaupan kassalla. Olkoon tämä esimerkkinä siitä, että mitään työkokemusta ei pidä vähätellä!

(4) ...taidenäyttelyn oppaana. Yhden kesän vietin vahtimalla mm. Matissen ja muiden fauvistien tauluja ja kertoilemalla niistä kaikkea mielenkiintoista turisteille suomeksi, englanniksi, venäjäksi ja ruotsiksi. "Kuinka kauan täytyy käydä taidekoulua, että pystyy pitämään näin asiantuntevan puolentoista tunnin esitelmän?" kysyi eräskin asiakas. Ehemm joo no esimerkiksi minun tapauksessani taustalla oli näyttelykirjan lukeminen ja muiden pitämien opaskierrosten tarkkaavainen vakoilu... (oppaille järjestettiin kyllä koulutusta, mutta minä pääsin joukkoon mukaan vasta varasijalta, joten missasin sen). Tässä työssä ylivoimaisesti parasta oli se, että sain puhua kaikkia osaamiani kieliä! Ja toki myös kauniiden taideteosten keskellä vietti aikaansa ihan ilokseen.

(5) ...kesämatona eli kaupungin matkailutoimiston työntekijänä. Myös tässä työssä sain käyttää kaikkia osaamiani kieliä - ja aika monta sellaistakin, jota en edes osaa. Lisäksi työn hyviin puoliin kuului se, että paikalliset ravintoloitsijat ja hotellinpitäjät kernaasti kestitsivät meitä siinä toivossa, että paimentaisimme sitten turisteja heidän suuntaansa. Mukavaa, samanhenkistä työporukkaa unohtamatta.

(6) ...(semiautomaattisena) puhelinvastaajana. Koska olen aina ollut erittäin nopea konekirjoittaja, pääsin opiskelun ohessa Keltaiseen Pörssiin ilmoitusten vastaanottajaksi. Ihanteellinen tapa tienata hieman täydennystä opintotukibudjettiin, eikä itse työssäkään sinänsä mitään vikaa ollut. Ilmoitusten joukossa oli sellaisia helmiä, joille sai hekotella maha kippurassa (eikö niitä joskus ole koottu johonkin nettiinkin?), ja mukava oli työkollektiivi sielläkin.

(7) ...akateemisena broilerina. Suoritettuani opintoni sain samalla kädenpuristuksella hyppysiini maisterin paperit ja ihka ensimmäisen kokopäiväisen työsopimukseni kotilaitokseni assistenttina. Työhön kuului tieteellistä tutkimusta, opetusta, sihteerihommia ja yleistä jokapaikanhöyläilyä. Kaikki muu oli minusta huippuhauskaa paitsi se tutkimus. Vietin lopulta kaksi vuotta tässä tutkimusvirassa - ja tänä aikana lisensiaatintutkimukseni edistyi pyöreät nolla sanaa. Ei sille oikeastaan koskaan löytynyt edes kunnon aihetta, vaikka jonkinlainen tutkimussuunnitelma toki pitikin olla, jotta ylipäätään olin kelpoinen virassa toimimaan.

(8) ...ammatinharjoittajana. Ainakin minun nuoruudessani ko. termiä käytettiin eufemismina nimenomaan sen maailman vanhimman ammatin harjoittajista, mutta sen verran voin tarkentaa, että siitä ei minun kohdallani ole kyse. Teen nyt sitä, mitä olen koko aikuisikäni halunnutkin tehdä, sitä mitä olen opiskellut ja opettanut ja "tutkinut", ja silloin tällöin sivutoimisesti edelleen myös opetan sitä.

Ja näin on hyvä.

2 kommenttia:

Ti kirjoitti...

Ooh, olet ollut ahkera pienestä pitäen! :)

Careliana kirjoitti...

Kiitosta vaan Ti!

Niin, en minä ehkä ihan sellainen kultalusikka suussa syntynyt pankinjohtajan tytär ole kuin mitä yllättävän monet kauempaa katsoneet tuntuvat kuvitelleen. Oman elannon ansaitseminen omalla työllä on aina ollut minulle paitsi itsestäänselvyys myös kunnia-asia!