lauantai 9. helmikuuta 2013

Kehuja!

Minua on kehuttu! Julkisesti! Okei, arpaonnella oli osuutta asiaan, mutta joka tapauksessa Neon mukaan
Careliana kertoo blogissaan omasta elämästään ja arjestaan mukaansa tempaavalla tyylillä. Kovin moni ei onnistu ottamaan avainnipun sijasta mukaansa villasukkia ja kokoamaan siitä virkistävää tekstiä pidemmältikin.

Onpa herttaisesti sanottu! Saman asian nimittäin voisi toki nähdä niinkin, että kovin moni ei katsoisi tarpeelliseksi generoida kappaletolkulla tyhjänpäiväistä tuubaa ilmaistakseen niinkin yksinkertaisen seikan kuin sen, että tulipa lukinneeksi itsensä kotinsa ulkopuolelle.

Mutta siis Neon perimmäinen ajatus on aivan mahtava:

Laitettaisiinko blogistaniassa hyvä kiertämään ja levitetään omalla tavallamme nettirakkautta? 
Se lähtisi liikkeelle siitä, että minä kehun ensin jotakuta. Se, jota kehutaan, ottaa kopin ja seuraavassa postauksessaan kehuu taas yhtä bloggaajaa. Yksi siksi, että se on sopiva määrä lisätä mihin tahansa postaukseen eikä vaadi omaa erillistä tekstiä.

Joten *koppi*! Ja seuraavaksi kehupallon kiinniottajaksi valitsen Rozin ja hänen Autiolla saarella -bloginsa. Jos te tämän blogin lukijat ette jostain syystä ole autiolla saarella vielä käyneet niin suosittelen ehdottomasti Rozin tammikuun sana päivässä -juttuja - valtaisan mukaansatempaavaa ja ajatuksia herättävää pohdiskelua siitä, millaista olisi, jos kaikki muut ihmiset mystisesti kaikkoaisivat maailmasta! Lisäksi haluan todeta, että ihminen, joka rakastaa chilipähkinöitä ja saunoo yksin löylyä heittämättä ja lauteella maaten, ei voi muuta olla kuin ihan selkeästi parasta A-ryhmää!

Joko Neo on jonkinlainen internetin läpi ajatuksia lukeva meedio (melko spooky ajatus, että sellaisiakin voisi olla) tai sitten sattui vain arpa osumaan harvinaisen osuvaan kohteeseen. Olen nimittäin jo jonkin aikaa pyöritellyt päässäni postausta aiheesta positiivisuus ja miksi se onkin joskus/joillekuille niin vaikeaa.

Minusta positiivisen perusvireen ylläpito ja mielellään myös ympäristöön levittäminen on hyvin tärkeää. Jostain syystä huono tuuli tuntuu tarttuvan paljon herkemmin kuin hyvä tuuli - oletteko te muut huomanneet samaa ilmiötä vai olenko minä vain jotenkin erityisen herkkä näille viboille?

Jos esimerkiksi aamulla ensimmäiseksi korviin kantautuu jupinaa, mutinaa ja/tai rutkutusta, siitä tulee tosi ankea startti päivälle, ja nurja fiilis saattaa hyvinkin jäädä päälle koko loppupäiväksi. Itselläni on jo vuosia ollut tapana, että joka ainoa aamu ennen kuin nousen vuoteesta ajattelen yhden positiivisen ajatuksen tulevasta päivästä. Ei sen tarvitse olla iso asia, se voi olla vaikkapa illan TV-ohjelmistossa oleva lempiohjelma tai aamiaiseksi luvassa oleva erityisen herkullinen sämpylä. Ihan mitä vain, mistä tulee sellainen "kannatti herätä" -fiilis. Voi kuulostaa teennäiseltä tai lapselliselta, mutta ainakin minulla tämä menetelmä ihan oikeasti toimii!

Mutta kaikki eivät näe asioita samoin. Toisille se kuuluisa realismi (jota minun kaltaiseni positiivisuuspellet kovin usein erehtyvät pitämään pessimisminä ja perusnegatiivisuutena) on vain se ainoa oikea lähestymistapa, kaiken takana vaikuttava kantava voima. Tästä esimerkkinä referoin erään taannoin käydyn keskustelun (osallistujien henkilöllisyyttä paljastamatta, syyllist yleisen anonymiteetin suojelemiseksi):

Hlö 1: Me ollaan lähdössä talvilomalla Meksikoon!
Hlö 2: Jaa, eikös se nyt oo pyssymiesten vallassa koko maa, miten sinne muka kukaan uskaltaa mennä?
Hlö 3 [todennäköisesti yrittäen paikata Hlön 2 lausunnon aiheuttamaa kiusaantunutta tunnelmaa]: Minkäslainen sää siellä sitten on, onkos siellä tähän aikaan vuodesta sateita juuri lainkaan?
Hlö 2: Niin, ja entäs ne hurrikaanit?

En usko, että Hlö 2 oikeasti tarkoitti sanoillaan mitään pahaa, mutta minun matkafiilistäni hänen kannanottonsa auttamatta latistivat aika lailla.

...mutta ohihan se meni. Nyt alkaa lähtö olla jo aika lähellä, ja ihana odottavainen täpinä alkaa vallata alaa. Tänään ostin uudet bikinit ja lentomatkalle (ynnä biitsille) sopivan mekonkauhtanankin! Elämä hymyilee! Hymyilethän sinäkin?

:)

5 kommenttia:

Tui kirjoitti...

Oi miten ihanaa, iso kiitos sinulle, onpas lämpöinen tunne sydämessä. Otan kopin ja laitan hyvän kiertämään, kehun heti huomisessa tekstissä seuraavan bloggaajan!

Neo kirjoitti...

Mutinat, rutinat ja rutkutukset syö aivoja. Johan se oli jossain tutkittukin.

Harrastan itsekin tota positiivista ajatusta aamuisin. Tosin en kykene siihen ennen ylösnousua, mutta viimeistään kun olen matkalla johonkin, niin alan tietoisesti miettiä positiivisia juttuja. Edes yhtä sellaista. Ne vaan pelastaa oikeasti synkimmänkin päivän. Eikä se ole mitään pelleilyä, koska kyllähän sen positiivisen ajatuksen pitää olla realistinen, jotta se toimii.

Kivaa kun otit kopin. Ja kivaa, kun Roz otti myös. Toivottavasti kehut jatkaa kulkuaan pitkään. :)

Careliana kirjoitti...

Niijustiin!

Negailijat imevät elämän samppanjasta kuplat pois niin, että jäljelle jää vain väljähtynyttä valkkaria!

(Ähy. Keksin tuon megaforan justiinsa Ihan Itse.)

Neo kirjoitti...

:D

Hienosti keksitty. Niin totta!

Careliana kirjoitti...

HIIH, vai että oikein megaforan... Olikohan freudilainen lipsahdus, ei kylläkään tarkoituksellinen. Mutta kieltämättä vertaus on omastakin mielestäni aika osuva (varsinkin kun "sattumoisin" rakastan samppanjaa mutta vieroksun valkoviiniä, siis hyvääkin sellaista).