sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Onnea on...

Iltalehti kysyy: Jos joku tulisi kysymään sinulta kadulla, oletko onnellinen, mitä vastaisit? 

Minä vastaisin, että mjoo, olenhan minä, ihan onnellinen. Koulurvosanoin arvioisin onnellisuustasoni ehkä sinne ysin pintaan. Täydestä kympistä alaspäin vetää työmarkkinoiden epävarmuus, joka heijastuu myös meidän perheeseemme, sekä lapsrakkaan esimurrosiän/ikiuhmaiän mukanaan tuomat haasteet.

Mutta siis yleisesti ottaen sanoisin, että hyvin menee. Ja tämä käsitys vahvistuu entisestään, kun tarkastelen samaisessa jutussa listattuja 14:ää onnellisen ihmisen merkkiä:

1. Haluat jakaa onnellisuutesi muiden kanssa - Onnelliset ihmiset käyttäytyvät usein ystävällisesti ja tekevät samalla muutkin onnellisemmiksi.

Kyllä, minä pyrin käyttäytymään ystävällisesti ja tuottamaan muille hyvää mieltä. Alkaen siitä, että minusta on todella kurjaa ja vaikeaa sanoa väkisinmyyjille "ei" (sanon kyllä silti, järjestään lähestulkoon kaikille, mutta mahdollisimman lempeästi). Teen mielelläni palveluksia ystäville ja miksei vieraammillekin, tervehdin myyjiä ja bussikuskeja, pyydän tarjoilijaa kiittämään kokkia hyvästä ruoasta. Ja Aasian-matkoillani olen oppinut, että jo pelkästään ihmisille hymyileminen ihan oikeasti merkitsee tosi paljon. (Tietenkin minullakin on huonot päiväni, joina kuljen naama norsunvärkillä ja pääni yllä leijuu henkilökohtainen ukkospilvi, jonka jyrähtelyistä ja salamoinnista sivullisetkin - useimmiten ne läheisimmät - saavat sangen riittävän osansa. Mutta sanoinkin, että pyrin käyttäytymään aurinkoisesti...)

2. Et murehdi pikkuseikkoja.

Ihan täysin puhtoinen en tämän helmasynnin suhteen kyllä ole, mutta yritän aina muistaa kysyä itseltäni: Onko tämän asian takia paljonkin ihmishenkiä uhattuna? Onko edes kovin suuria taloudellisia tappioita tiedossa? Jos ja kun ei  ole, niin otetaan iisisti. Asioilla on taipumus järjestyä - ei aina juuri niin kuin olisin odottanut/toivonut, mutta jotenkin kuitenkin.

3. ...mutta arvostat pieniä asioita elämässäsi 

Voi kyllä! Tässä asiassa voin leuhkia olevani suorastaan mestari! Herkullinen uusi leipämerkki tai onnistunut reseptikokeilu. Ensi yrityksellä syttynyt takka. Takavuosien suosikkibiisi radiossa. Pakkastimantit hangella. Koiran puruluun rouskutus. Niitä elon tiukuja, mittaamattoman arvokkaita hetkiä. Suhteettoman isosti iloa näennäisen mitättömistä pikkujutuista.

4. Olet ylpeä muiden onnistumisista 

Voi kyllä! Kuinka tylsää elämä olisikaan, jos pitäisi aina itse saavuttaa jotain ennen kuin voi tuntea onnistumisen iloa! Viimeisimpänä esimerkkinä tästä toisen puolesta iloitsemisesta on rakkaan ystäväni tohtorintutkinnon valmistuminen. Kun kutsu väitöstilaisuuteen ja karonkkaan kolahti sähköpostilaatikkooni, lämmin ilon ja onnen aalto pyyhkäisi ylitseni ja naulitsi hymyn naamalleni moneksi päiväksi. Prosessissa oli omat mutkansa matkassa, mutta tämä mahtava ihminen ei antanut minkään lannistaa itseään vaan teki epäröimättä loppuun sen mitä oli aloittanut. Ja hyvin tekikin - se on todella kiinnotsava väitöskirja, olen sattumoisin saanut kunnian lukea sen jo etukäteen.

5. Elät hetkessä 

Tämä on sellainen taito, jota olen ihan tietoisesti pyrkinyt parantamaan. Minulla on luontaista taipumusta turhaan ja hedelmättömään menneessä piehtarointiin, mutta mielestäni olen jo aika hyvin onnistunut päästämään historiasta irti - enhän minä sille enää mitään voi tehdä, joten miksi tuhlaisin resurssejani sen märehtimiseen? Vastaavasti en jaksa myöskään liiemmin murehtia tulevaisuutta - kun en voi tietää, mitä se oikeasti tuo tullessaan, miksi tuhlaisin resurssejani täysin arvailun varassa olevien skenaarioiden märehtimiseen? Jos se elämän ison okulaarin tähtäin heiluu jatkuvasti pitkin poikin aikajanaa, siinä todennäköisesti missaa monta arvokasta asiaa, niitä aiemmin mainittuja elon tiukuja, jotka ovat ja tapahtuvat juuri siinä nollakohdassa.

6. Ihmissuhteesi ovat terveitä

No kyllä minä sanoisin, että tätä nykyä ne suunnilleen ovat sitä. Parisuhde on ihan hyvässä hapessa, lapsen kanssa pärjäillään, läheisimpiin sukulaisiin on ihan aktiiviset yhteydet, ystäviäkin on. Joskus aikaisemmin on ehkä ollut joitain sellaisia ystävyyssuhteita, jotka ovat ottaneet enemmän kuin antaneet, mutta onpa niilläkin oma arvonsa kai ollut.

7. Et anna stressille valtaa

Tämä on vielä kehityskohteiden listalla (korkealla tärkeysnumerolla). Tällä hetkellä suhtautumistapani on tyyppiä stressiä tulee, stressiä menee, sitten todetaan että taas selvittiin. Ehkä - ehkä - nuo kaksi ensimmäistä vaihetta voisi tuosta prosessista pudottaakin, mutta toisaalta olen kyllä valmis allekirjoittamaan myös sen väittämän, että tietty, terve määrä stressiä on hyvästäkin.

 8. Et hae onnea materiasta 

En kiellä, ettenkö aina välillä repisi suhteettomasti riemua materiaalisistakin asioista - kuten nyt vaikka siitä taannoin hehkuttamastani Guessin laukusta - mutta ei minun onnellisuuteni silti materiasta kiinni ole. Ne asiat, jotka elämässä oikeasti pohjimmiltaan ovat tärkeimpiä, eivät ole ostettavissa.

9. Lasisi on aina puoliksi täynnä 

Tästä aiheesta oli jokin aika sitten Facebookissa hauska aforismi: Lasihan on aina kokonaan täynnä - osa nestettä ja loput ilmaa. Näin on!

10. Sinulla on sisko 

No ei ole. Siihenkö tämä onnellisuus-homma nyt sitten kosahtaakin? Syytön minä siihen olen...

11. Uusiin ihmisiin tutustuminen on sinulle helppoa

Onhan se. Avoimena ja puheliaana karjalaistyttönä kyllä saan helposti kontaktia muihin - välillä liiankin helposti. Onhan se yksinomaan positiivista, että tulee lähes kaikkien kohdalle osuvien tyyppien kanssa juttuun, mutta ehkä sen syvimmän, sisimmän sielun ja sydämen voisi pitää siellä sisuksissa jemmassa välillä eikä leväyttää sitä jokaisen juttukumppanin eteen...

12. Etenet kohti tavoitteitasi

No totta mooses. Ihan luonneviaksi asti. Olen päämäärätietoisin ihminen, jonka tiedän. Ja useimmat minut tuntevat ihmiset todennäköisesti sanoisivat samaa. Ei minulla kyllä tässä iässä enää kummoisiakaan tavoitteita ole, mutta jos suinkin johonkin ryhdyn niin ryhdynkin sitten niimmaanperkeleen tosissani.

13. Hymyilet valokuvissa

No jaa... Yleensä kyllä mieluiten välttelen valokuvia, kun tuppaan näyttää niissä aina (omasta mielestäni) ihan jurpolta. Mutta nyt kun rupean ajattelemaan, niin kyllä minä useimmissa itsestäni napatuissa otoksissa tosiaan hymyilen.

14. Nukut sikeästi

Olen kyllä sikäli hyvä nukkuja, etteivät ulkoiset ärsykkeet - valo, tavanomaiset äänet, lämpötila yms. - liiemmin vaikuta uneeni. Normaalisti nukun superrauhallisesti; huonounisempi miäheni on sitä joskus taivastellutkin, kuinka minä vain voinkin goisia niin hievahtamatta yöt läpeensä, aina nökötän ja tuhajan samoilla sijoillani, kun hän kylkeä kääntäessään silmiään raottaa. Sen sijaan sisäiset ärsykkeet - huolet, murheet ym. päänvaivat eli käytännössä se kuuluisa stressi - voivat häiritä lepoani. Ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä herkemmin myös huonon unen seuraamukset nahoissani tunnen. Taas yksi hyvä syy tehdä tosissaan töitä sen stressinsietokyvyn eteen!

* * *
Kiitos Nollavaimolle juttuvinkistä!

3 kommenttia:

Nollavaimo kirjoitti...

Ollos hyvä. Aika samoilla linjoilla mennään. :)

Roz kirjoitti...

Onnellinen se, joka yönsä hyvin nukkuu... Mulla se jäi kiinni siitä. Ja tuosta siskosta. Tai paremminkin siskottomuudesta.

Careliana kirjoitti...

Kiitos kivoista kommenteista (näin ihan tuoreeltaan)!

Sellaisia rupesin miettimään, että onnellisuus on varmaan vähän elämäntilanteeseenkin sidoksissa - siis niin että suunnilleen samantyyppisessä elämäntilanteessa (-vaiheessa) olevat löytävät/etsivät onnea suunnilleen samantyyppisistä asioista. Ei ole helppo selittää, mutta ehkä tajuatte.

Ja sitäkin aloin pohtia, että kumpihan siinä yhtälössä onkaan muna ja kumpi kana: Onko se niin päin, että se, joka nukkuu hyvin, on onnellinen - vaiko että se, joka on onnellinen, nukkuu hyvin?! Molempia varmaan.