keskiviikko 3. elokuuta 2016

Working Girl

Olen aloittanut kuukausipalkkaisen päivätyön. Voi että miten jännää!!! Että aamuisin pitää/saa pukea kengät jalkaan ja mennä työpaikalle! Vaikka eipä siellä työmaalla vielä paljonkaan tapahdu, kun ei lukuvuosi ala vielä noin kuukauteen. Ja hyvä niin, sillä minulla on valtavasti valmisteltavaa.

Minut palkattiin seuraajaksi todella kokeneelle konkarille, joka jäi keväällä eläkkeelle noin 40-vuotisen uran päätteeksi. Hän opetti aikanaan minuakin. Ymmärrettävästi hän oli opinahjon käytävillä hyvin tuttu hahmo - minkä ansiosta minäkin olen nyt sitten tavallaan tuttu hahmo jo heti kättelyssä. Olen alkanut harkita, että ripustaisin kaulaani kyltin "Kyllä, minä olen se uusi Taisto" (nimi muutettu), niin hoituisivat esittelyt ilman pakollisia kuvioita. Ja sitten selkäpuolelle voisin ripustaa toisen plakaatin: "Ja voi kuulkaa, nyt sitten tosiaan on uusi Taisto talossa!" Sillä niin paljon kuin edeltäjäni huikeaa uraa ja elämäntyötä kunnioitankin, olen ajatellut tehdä asiat aika lailla eri tavalla kuin hän. Toki tapasimme keväällä "osaamisen siirron" merkeissä, koska suurin osa hänen pitämistään kursseista tulee nyt minun vastuulleni. Sanoin, että hän voi kyllä kernaasti jättää työhuoneeseensa kaiken haluamansa opetus- ym. materiaalin, hyödynnän sitä tietenkin mielelläni mahdollisuuksien mukaan.

Maanantaina sitten astuin ensi kertaa ikiomaan työhuoneeseeni. Ovenpielessä tosin lukee edelleen edeltäjäni nimi, koska toimistosihteeri on vielä kesälomalla. Ja ensivilkaisulla huone vaikutti myös sisältäpäin ihan vanhalta tutulta Taiston huoneelta. Hän oli tosiaan ottanut todesta kehotukseni jättää materiaalia ihan reilulla kädellä paikalleen! Huoneessa oli tyhjää hyllytilaa yhden (1) hyllyn verran, siis yhteensä ihan puolisen hyllymetriä. Kovin syvälle näiden arkistojen uumeniin en ole vielä hirvinnyt ehtinyt sukeltaa, mutta äkkiseltään silmiini osui esimerkiksi kansio nimeltä "ATK työn apuna" [kyllä, aateekoo!!!], sisällään kopioituja lehti- ja kirja-artikkeleja 1980-luvulta. Noh, kiva, mikäs siinä, ehkä joku historian laitoksella voisi ollakin niistä kiinnostunut..?

Lisäksi pöydällä oli lappu: "Vaatekaapissa on hätävarasateenvarjo ja pöytä-TV. Ei siitä TV:tä voi katsoa, koska se ei ole digi-TV, mutta ehkä se toimii vielä radiona."

Okei. Kiitos Taisto. Sateenvarjolle tulee varmasti vielä käyttöä!

5 kommenttia:

Juliet kirjoitti...

Pitkästä, pitkästä aikaa vierailulla blogissasi (ja taas taattua laatua täältä löytyi :) ) ja mitä, heti pääsen onnittelemaan uudesta työpaikasta!

Onnea uudelle Taistolle valitsemallasi tiellä!

Careliana kirjoitti...

Oi että!!! Nyt pitäisi laittaa monta sydäntä ja kaikkea muuta imelää tehostetta tähän. KIITOS onnitteluista, kommenteista, kehuista - ja ennen kaikkea siitä, että kävit taas lukemassa (toivottavasti pistäydyt uudelleenkin)!

Juliet kirjoitti...

Kiitos sinulle hyvästä lukemisesta!!! Ei ihan heti tule mieleen toista blogia, jossa teksti on näin osuvasti kirjoitettua. Minusta sinun blogillasi pitäisi olla paljon laajempi yleisö! (Tai mistäs minä tiedän, vaikka olisikin tosi laaja. Ilmiantakaa itsenne, muutkin salaiset ihailijat!).

Huomasit varmaan NY-kommenttini. Kävittekö muuten vain siellä, viisi yötä ja sitten takaisin? Huh, meidän reissun ja siis niiden pitkien lentojen jälkeen olin sitä mieltä, että en muuten ihan heti astu lentokoneeseen uudelleen, kiitos - minä, joka normaalisti pidän erittäin paljon lentämisestä - ja meillä sentään oli useampi viikko lentojen välissä. No, tosin lennettiin kyllä sitten USA:n sisäisiä lentojakin loman aikana, mutta silti. Viimeisen lennon aikana paluumatkalla Suomeen tuli ihan pää kipeäksi, vaikka koskaan ei ole mitään oireita lentämisestä tullut!

Careliana kirjoitti...

No kiitos taas ja vielä! Eivät näiden tekstieni lukijamäärät tosiaan pankkeja räjäyttele, enemmänkin toki mahtuisi. Mutta eipä elämäni toisaalta kovin hohdokasta ole, ei ole päivän asu -kuvia eikä salibelfieitä (no yksi belfie on jossain arkistojen uumenissa, postasin kun oli vähän tylsää joskus). No, saa mainostaa jos haluaa :).

Ja joo, tosiaan teimme tällä kertaa vain täsmäiskun New Yorkiin. Yrittäjällä ei ole varaa pitää kovin pitkiä lomia... USA:n länsirannikko kiehtoisi minuakin kovasti, varsinkin sellainen LA + Havaiji -yhdistelmä, mutta sellaiseen pitäisi kyllä ehdottomasti varata enemmän aikaa. Vaan kenpä tietää, ehkä tämäkin haave vielä toteutuu vielä joskus, kun minäkin nyt olen päässyt osalliseksi siitä seitsemännestä taivaasta nimeltä palkalliset lomat!

Juliet kirjoitti...

No, sanotaanko, että päivän asu -kuvien tai muidenkaan kuvien postaamiseen ei kovin suurta älykkyysosamäärää eikä kirjoitustaitoa vaadita ;) Mitenkään poissulkematta, etteikö sellaista silti voisi ko. postaajilla olla, mutta... No, yleisönsä toki kullakin, ja onhan joskus ihan viihdyttävää lukea niitä trendikkäitä(?) ja monesti aika kehnosti tai ainakin keskinkertaisesti ja tylsästi kirjoitettuja blogeja, mutta niissä sitten pään täytyy olla eri moodissa, aivot narikassa, jotta ei liikaa häiritsisi kirjoitusasu tai yleensäkin aiheet :D Luen kyllä muutamia sellaisiakin blogeja, aika harvaa säännöllisesti.

Mahtavaa, että yrittäjyys on nyt vaihtunut palkollisen elämään ja sen myötä lomien odotteluun! ;)