Työ(läs)tä työtä

Melkein kaksi viikkoa työtä takana. Melkoista haipakkata on ollut!

Eräänä kauniina aamuna töihin tullessani kävelin pokkana työhuoneeni ohi. Katse haki edeltäjäni nimeä, oma nimeni ei soittanut mitään kelloa. No nyt se on sitten sitä myöten virallista, että on oikein nimi ja titteli ovenpielessä. Ensimmäinen opiskelijakin jo lähetti sähköpostia, kyseli kurssiasioita. Osasin vastata.

Osastosihteeri kysyi, olenko aivan uusi talossa vai ovatko tilat minulle jollain tapaa tutut. Vastasin olevani itse asiassa kyseisen laitoksen kasvattikin, mutta viime vuosituhannen puolelta. "Ei uskoisi!" tokaisi osastosihteeri spontaanisti. Hän on täten virallisesti suosikki-ihmiseni laitoksella.

Suunnittelimme kollegojen kanssa yhteistä kurssia, ja siinä sivussa mainitsin, mitä muita kursseja minulla on ohjelmassani. Aika isoiksi levisivät kollegojen silmät. "Älä nyt sitten ittees työllä tapa!" toppuutteli yksi. "Olen kuule ollut 12 vuotta freelancer-yrittäjänä - vähän myöhäistä on tuo varoittelu", vastasin.

Koska muuten aikani saattaisi käydä pitkäksi (*sarkasmio*), olen ilmoittautunut tähän syksyn alkajaisiksi myös yhdelle jatko-opintokurssille opiskelijaksi - kun täytyisi se tohtorintutkintokin tässä ohimennentullen polkaista kasaan. Kaksi (2) viikkoa ennen kurssin alkua tuli ennakkolukulista: viisi (5) kirjaa. Täysimittaista kirjaa. Eikä mitään dekkareita vaan täyttä tieteellistä tavaraa. Täyslaidallinen realismia. En ehkä ihan muistanut, millaista opiskelu on.

Työhuoneeni vaatekaapissa on edelleen telkkari. Sateenvarjolle tuli jo kertaalleen käyttöäkin. On tämä palkkatyöläisen elämä ihan... elämää.