keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Tulkaa apuun, Gordon ja Jyrki!

[Tämä on varsinaisen matkakertomuksen sivujuonne. Kertomus on omana postauksenaan.]


Valitsimme Miamin-tukikohdaksemme ns. huoneistohotellin eli sellaisen majoituslaitoksen, jossa on jonkinlainen ruoanlaittomahdollisuus. Amerikassahan aamiainen sisältyy harvoin hotellihuoneen hintaan, ja erikseen ostettuna (joko hotellilta tai muualta) se on joko huomattavan kallis (n. 30 $/hlö/päivä) tai huomattavan vaatimaton (esim. pelkkää paahtoleipää ja voinappeja); pahimmassa tapauksessa molempia. Siinä säästyy ihan kivasti rahaa ja aikaakin, kun voi aamu- ja iltapalat kokkailla itse.

Muuten hyvä idea, mutta tällä kertaa tuli hotelliarvonnassa vedettyä aika julmetun lyhyt tikku.

Saavuimme hotellille 11 tunnin lennon ja 7 tunnin aikaeron jälkeen paikallista aikaa n. klo 23. Tuskastuttavan ahtaassa aulassa tuskastuttavan hitaasti sujuneen sisäänkirjautumisen jälkeen raahauduimme huoneeseemme todeten sen sangen ahtaaksi, ankeaksi ja tunkkaiseksi. Mutta emme toki mitään viiden tähden luksusmajoitusta olleet odottaneetkaan. Olihan siellä kuitenkin jääkaappi, hella ja riittävästi vuoteita. Sekä WC - jossa oli pönttö täynnä pyyhkeitä ja kylpyammeessa pikkusormen kokoinen punertava toukka!!!

Kipitin siitä paikasta vastaanottoon mainitsemaan asiasta. Tiskin toisella puolella "palvelevan" nuoren herran reaktio ei ehkä ollut ihan suoraan hotellivirkailijan käsikirjasta:

- Hei. Kuulkaas kun meidän huoneemme wc-pöntössä on pyyhkeitä!
- Voihyvänenaika, mites nyt niin! Minäpä kirjoitan asian ylös tiedoksi johtajalle, hän tulee huomisaamuna työvuoroon.
[Joo älä nyt suotta tarjoudu lähettämään ketään noukkimaan niitä sieltä. Toki ehdimmekin jo itse onkia ne pois.]
- Ja sitten kylpyammeessa on aika iso toukka, onkohan se mahdollisesti myrkyllinen tai muuten vaarallinen..?
- IIK, YYH, hyikauhistus!!! Ehh, ömmm, noh, toivotaan ettei ole...
[Kiitos rohkaisusta. Onneksi se toukkaparka itse asiassa kuolikin kun heitimme ne pöntöstä ongitut pyyhkeet sen päälle.]

Seuraavana aamuna keksimme yhden mahdollisen selityksen sille, miksi pöntössä oli pyyhkeitä: WC:n vetomekanismi ei toiminut. Tai toimi se ensi kerran vedettäessä, mutta sen jälkeen kesti useamman tunnin, ennen kuin säiliö täyttyi tarpeeksi uutta vetämistä varten. Ehkä joku oli havainnut tämän asian ja heittänyt pyyhkeet pönttöön sen merkiksi, ettei sitä kannata käyttää? (Koska ilmiselvästikään tässä hotellissa asioiden selvittäminen ja ongelmien ratkaiseminen ei ole vallitseva käytäntö.)

Ja eikun taas vastaanottoon mainitsemaan asiasta. Ja eikun taas vakiovastaus: Voihyvänenaika, mites nyt niin! Minäpä kirjoitan asian ylös tiedoksi johtajalle ja käsken lähettää jonkun korjaamaan sen.

Kiva, kiitos. Seuraava asia: parkkipaikka. Amerikassa on käytännössä aika vaikea lomailla ilman vuokra-autoa, ja mekin olimme varanneet sellaisen. Hotellin tiedoissa mainittiin, että sillä oli oma, melko kohtuullisen hintainen parkkipaikka - tämä oli yksi seikka, joka sai meidät valitsemaan juuri tämän hotellin. Kysäisimme siis vastaanotosta, kuinka pääsisimme käyttämään parkkipaikkaa. Virkailija väläytti jälleen kerran jo tutuksi tullutta ratkaisukeskeistä palveluasennetta:

- Voi eih, pysäköinti on ihan kauhea ongelma!!! Onhan meillä siis parkkipaikka, mutta se on loppuunmyyty kahdeksi viikoksi eteenpäin, ja näiltä main on ihan älyttömän vaikeaa löytää parkkipaikkaa mistään!!!

Nokiva. Onneksi autovuokraamossa tyypilliseen tapaan tarjottiin meille "vähän aiottua isompaa" mallia, joka sitten osoittautui sellaiseksi suunnilleen Ruotsin-laivan kokoiseksi järkäleeksi, joten tuumimme, että voisimme tarpeen vaatiessa vaikka asua siinä jonkin ostoskeskuksen parkkipaikalla. Eipä se tilavuudessa ja mukavuudessa juurikaan jäänyt hotellihuoneestamme, ja toimivien wc-tilojenkin määrä oli tismalleen sama...

Lopulta löysimme kuitenkin aivan hotellin vierestä hyvän yksityisen pysäköintialueen, johon saimme varattua lotjallemme paikan koko oleskeluajaksemme sangen kilpailukykyiseen hintaan. Eipä hotellivirkailijoiden kai mitenkään voi olettaa tietävän, mitä palveluja heidän naapurissaan tarjotaan?

WC-ongelma kuitenkin jatkui edelleen. Oli oikein mieltäylentävää aikatauluttaa kolmen hengen vessakäynnit sen mukaan, milloin olisi mahdollista hankkiutua jätöksistä eroon. Sinnikkäästi joka päivä kävin vastaanotossa rutkuttamassa asiasta, ja joka kerran virkailija vakuutti, että vika on korjattu, mutta lupasi kuitenkin ilmoittaa johtajalle ja lähettää jonkun korjaamaan sen uudestaan. Oletan, että joku jamppa aina kävi huoneessamme, veti vessan kerran ja totesi, että "toimiihan tämä, tyhmät eurooppalaiset vain eivät osaa tätäkään juttua tehdä, heillä siellä takapajulassa ei varmaan ole vesivessoja". Lopulta, neljännellä kerralla, kun paikalla oli sekä matkatoimiston opas että hotellin johtaja (tai no, sittemmin kävi ilmi, että hän oli vain apulaisjohtaja), huoneeseemme käskettiin saman tien joku, joka ilmeisesti teki asialle jotain suunnilleen asiallista. Tässä yhteydessä esitin asiani jo siinä muodossa, että eikös tämä ala olla jo sen suuruusluokan haittatekijä, jonka perusteella voisi pikkuhiljaa harkita jo jonkinlaista korvausta. Johtajattaren vastaus: Ei tällaisista mitään korvauksia maksella. Näitä nyt sattuu.

Tässä vaiheessa olimme jo saaneet murjusta tarpeeksemme ja päättäneet siirtyä loppulomaksi muihin maisemiin silläkin uhalla, että emme saisi hyvitystä käyttämättä jääneistä ja jo maksetuista öistä. Kaiken huipentumana heräsimme viimeisenä yönämme klo 05 kovaääniseen piippaukseen. Hieman hätääntyneinä kiertelimme huonettamme - kyseessähän olisi voinut olla vaikka surkea palovaroitin - ja löysimmekin syyllisen: mikroaaltouunihan se siellä ystävällisesti viestitteli, että hän saattaisi ehkä tarvita huoltoa!!!

Ulos kirjautuessani tiskin takana oli nainen, joka esitteli itsensä ihan oikeasti sen hotellin johtajaksi. Kertasin hänelle vielä koko surkeiden sattumusten sarjamme ja kysäisin uudemman kerran mahdollista hyvitystä epäonnistuneesta lomasta tai vähintäänkin käyttämättä jääneistä öistä.Vastauksen varmaan arvaattekin:
- Voihyvänenaika, olen kovin pahoillani! Mitään hyvitystä emme toki anna, koska tämä on meille sesonkiaikaa ja varauksiin ei sisälly peruutusoikeutta, mutta ota käyntikorttini, niin sitten kun seuraavan kerran tulette, katson teille oikein hyvän hinnan!

Minunkin vastaukseni varmaan voitte arvata...

...ei, en käyttänyt niitä sanoja, jotka teille todennäköisesti ensimmäisinä tulivat mieleen. Totesinpa vain ykskantaan, että emme me kuule taida tulla toiste.

Puuh. Olipahan avautumista. Häveliäisyyssyistä en kuitenkaan nyt mainitse hotellin nimeä, mutta jos olet suuntaamassa lähiaikoina Miamiin, kysäisepä asiasta niin kerron, jos on syytä harkita hotellisuunnitelman muutosta.

Ei kommentteja: