Tour de Florida

Olemme joutuneet tunnustamaan sen tosiasian, että meiltä on alkanut pallo loppua kesken: emme enää keksi uusia matkakohteita, joihin meidän aika-, budjetti- ym. rajoituksiemme puitteissa kannattaisi matkustaa. Kaukokaipuu kuitenkin on kroonista sorttia, joten sitten täytyy vain suunnata uudestaan johonkin entuudestaan tuttuun paikkaan. Ja kohteeksi valikoituu tietenkin sellainen, josta olemme erityisesti pitäneet. Tämän talviloman osalta valinta osui Floridaan - jo kolmannen kerran (aiemmat matkakertomukset täällä ja täällä).

Havaitsimme kätevimmäksi ratkaisuksi ottaa pakettimatkan Miamiin, mistä käsin tarkoituksemme oli sukkuloida pitkin poikin Floridaa. Tekemistä ja näkemistähän siellä kyllä riittää! Olimme jo etukäteen varanneet liput kahteen jääkiekkopeliin, yhteen koripallopeliin sekä yhteen teemapuistoon. Lisäksi varattuna oli puolen päivän kalastusretki, ja muitakin retkiä oli suunnitelmissa. Tiesimme siis jo lähtiessämme, että löhölomaa ei olisi odotettavissa - mutta ei se sellainen ylenmääräinen joutenolo oikein meidän juttumme olekaan.

Tällä kertaa olisi kyllä säiden haltija tarjonnut kaikki mahdollisuudet raukeaan rantalomaan. Floridan talvisää on tunnetusti hyvin ailahteleva, mutta meidän lomaviikkomme ajaksi oli heiluri juuttunut kerrankin sinne parhaimpaan ääriasentoonsa: joka päivä oli n. 30 asteen helle ja aurinko porotti kirkkaansiniseltä, lähes pilvettömältä taivaalta. Kyllähän tuolla säällä nyt suomalaisen on ihan pakko jo jäähalliin päästä!

BB&T Center -jäähalli, jossa Florida Panthers kotiottelunsa pelaa, sijaitsee kätevästi maailman suurimpiin lukeutuvan outlet-ostoskeskuksen vieressä, eli lätkäpeleihin yhdistyi luontevasti vielä yksi matkan keskeisistä aktiviteeteista: armoton shoppailu.

Kuten Marilyn Monroekin aikanaan totesi, give a girl the right pair of shoes and she can conquer the world eli kun tyttö saa jalkaansa oikeat kengät, hän voi valloittaa koko maailman. Juuri tällainen fiilis oli minullakin, kun sain silmiini käsiini jalkoihini nämä Andy Warhol -Converset. Niitä oli jäljellä tasan yksi pari - ja se oli minun kokoani! Hintaa muutama hassu kymppi!! Ihan järjetön löytö!!!

Jääkiekkopelit olivat sangen viihdyttäviä, joskaan tunnelma ei puolityhjässä hallissa kovin kiihkeäksi noussut. Varsinkin perheen lätkäjätkä kuitenkin jaksoi seurata tapahtumia kiitettävän intensiivisesti ja kehui, että onhan NHL-kiekko nyt Jotain Ihan Muuta kuin kotoinen liiga niin yksilötaidon kuin pelinopeudenkin osalta. En väitä vastaan. Tein myös sellaisen hauskan havainnon, että olen nyt nähnyt paikan päällä enemmän Florida Panthersin kuin Tampereen Ilveksen kotipelejä! (Tämän jutun juju ei ehkä avaudu tamperelaiseen lätkäskeneen perehtymättömille, mutta eisennivväliäkä.)

Tällä kertaa älysin sentään jääkiekkopeliin varustautua riittävällä määrällä vaatteita (ensimmäiseen Panthersin peliinhän aikanaan lähdin reteesti shortseissa - ajattelin kai, että eihän niillä leveysasteilla nyt jääkään kylmää ole...), mutta vastaavasti lankesin alipukeutumisen ansaan siellä NBA-pelissä. Olisi pitänyt tajuta, että niillä leveysasteilla sisätilat tuppaavat olla yli-ilmastoituja. No, ainakin sitten eläydyin pelin kulkuun sangen amerikkalaiseen tapaan, kun huidoin ja hilluin jokaisen korin, blokin, levypallon ja tiesminkä kunniaksi kuin mikäkin heinämies ihan vain lämpimikseni. Ihan kiva kokemus sekin peli silti oli, vaikkei koripallo mitenkään erityisen lähellä sydäntäni olekaan.

Etukäteen uskoin, että minulle matkan suurin kohokohta olisi retki Key Westille, Floridan niemimaan eli koko Manner-USA:n eteläisimpään pisteeseen. Sinne johtaa Miamista tieosuus nimeltä Overseas Highway, joka kulkee Florida Keys -saarten läpi ja osittain nimensä mukaisesti meren yllä. Odotin innolla pääseväni ihailemaan tämän maailmankuulun maisemareitin tarjoamia huikeita näkymiä - olin raahannut rakkaan järjestelmäkameranikin valtameren yli ihan vain saadakseni ikuistaa sen kaiken tajunnanräjäyttävän kauneuden.

Ehkä sorruin taas kerran ylimitoitettuihin ennakko-odotuksiin, tiedä häntä, mutta ajomatka oli kuitenkin hienoinen pettymys. Olihan siellä kieltämättä ihan kaunista ja hienoa, mutta tajunta on edelleen yhtenä kappaleena. Enimmäkseen auton ikkunoista näkyi valtatietä betoniaitoineen ja sen takana merta. Niinno, mitähän muuta sieltä tarkemmin ajateltuna olisi voinutkaan näkyä?

Tietä ja merta. Ja sitten vähän tietä ja merta.

Matkan varrella pysähdyimme suosittuun Robbie's Marinaan, jossa sai ruokkia valtavia tarponeita laiturilta käsin. Kuten arvata saattaa, tämä aktiviteetti innosti perheen miesväkeä enemmän kuin minua, joka en pysty yhtään minkäänlaiseen kontaktiin yhtään minkäänlaisen kalan kanssa. Lintukammoni suhteen sain kuitenkin melkoista pakkosiedätyshoitoa, sillä paikka todellakin kuhisi pelikaaneja - olisivat tarponeille tarkoitetut sillinpätkät totisesti maistuneet niillekin! Miäs kertoi jälkeenpäin, että yksi pelikaani oli jopa puraissut häntä jalkaan tavoitellessaan hänen syöttiämpäriään. Tämä tarina teki minuun suuren vaikutuksen, enkä voi lakata hämmästelemästä, kuinka tyynesti mies tilanteen otti; häntä se lähinnä nauratti ("no vähän tökkäisi ja raapaisi, eihän niillä mitään hampaita ole!"). Jos minua olisi reppunokka hipaissutkaan, tapahtuma olisi totta vie kuultu Kuubassa asti!!! Sen verran hyvin siedätyshoito kuitenkin minuunkin tehosi, että intouduin antaumuksellisesti harjoittelemaan järkkärikameran säätöjen käyttöä noihin kieltämättä aika veikeän näköisiin siivekkäisiin.

Ei muuten ole paljon zoomattu - rispektii pliis!

Itse Key West osoittautui oikein viehättäväksi, vanhan ajan merirosvohenkeä huokuvaksi paikaksi. Siellä olisi voinut viettää hieman pidemmänkin ajan, mutta koska ajomatka oli vienyt hieman kauemmin kuin olimme kuvitelleet, ehdimme vain ottaa pakolliset valokuvat, herkutella palasen key lime pie -piirasta ja kääntyä saman tien paluumatkalle.

Perheen miespuolisille puolestaan ehkä odotetuin loma-aktiviteetti oli se obligatorinen kalastusretki. Olimme varanneet veneen kapteeneineen ja kansimiehineen ihan omaan käyttöömme. Herätimme kapteenissa hieman hilpeyttä kertoessamme, että kaksi meistä kärsii merisairaudesta ja se kolmas on puolestaan niin yliherkkä kalalle, että saattaa oksentaa pelkkien syöttien hajusta. Tyynesti tämä merikarhu vain kehotti sitten heti kertomaan, jos alkaa vaikuttaa siltä, että laatta kohta irtoaa - jotta hän saa kuvattua tapahtuman Instagramiin! Onneksi poikakin on jo sen verran vanha, että voi ottaa pahoinvointilääkettä, ja hän selvisikin reissusta ihan hyvässä hapessa. Miäs sen sijaan kävi koko retken ajan tiukkaa taistelua aamiaistaan vastaan, mutta selviytyi kuin selviytyikin lopulta voittajana. Kalastusrintamalla sen sijaan ei kovin suuria voittoja koettu: miäs sai saaliikseen jonkin pienehkön haikalan ja poika bonito-merkkisen eväkkään.

Yhden päivän sentään maltoimme pyhittää rannalla käppäilylle. Miami Beach sympaattisine, värikkäine vahtitorneineen on yksi suosikkirantojani ellei peräti yksi suosikkipaikkojani koko maailmassa, vaikken edes mikään rantaihminen olekaan!

Alun perin olimme suunnitelleet ajavamme Miamista Orlandoon yhdeksi yöksi, viettävämme päivän Disney's Hollywood Studios -puistossa ja palaavamme sitten vielä loman viimeiseksi päiväksi takaisin Miamiin. Koska Miamin-hotellimme kuitenkin osoittautui hirveäksi lääväksi (mikä onkin ihan oma juttunsa), teimmekin lennosta suunnitelmanmuutoksen: varata paukautimme Orlandosta hotellin vielä toiseksikin yöksi. Aikaisemmin varaamamme hotelli oli jo täynnä, joten jouduimme vielä vaihtamaan paikasta toiseen, mutta silti katsoimme sen vaivan ja rahan arvoiseksi (tämä kertonee aika paljon siitä, kuinka epäviihtyisä se Miamin-hotelli oikeasti oli!).

Mehän kiersimme useita Orlandon teemapuistoja edellisellä Floridan-matkallamme, mutta Disney's Hollywood Studios jäi silloin väliin, joten olimme päättäneet katsastaa sen nyt. Oli se parempi kokemus kuin "veljensä" Magic Kingdom, mutta silti meille jäi vähän sellainen vaikutelma, että Disney ei ole panostanut teemapuistoihinsa mitenkään erityisesti vaan luottaa maineeseensa. Hollywood Studios -puistossa on pari perinteistä huvipuistolaitetta, yksi uusi 5D-laite, Indiana Jones -stunttikuvausnäytös ja lisäksi erilaisia, lähinnä dokumentaarista aineistoa näyttäviä pieniä elokuvapisteitä. Myöskään itse alue ei ole visuaalisesti mitenkään sävähdyttävä. Puistopäivä oli ihan ookoo, mutta silti sanoisin, että jos joku on suuntaamassa Orlandoon ja haluaa käydä vain yhdessä teemapuistossa, kannattaa valita joku muu kuin Disney; meidän perheen mielestä Universal Studiosin Islands of Adventure on aivan ylivoimainen ykkönen.

Paluumatkalla koettiin vielä ylimääräinen jännitysmomentti, kun metsäpalo oli katkaissut kaiken liikenteen Miamiin johtavalla Florida's Turnpike -tiellä ja hetken aikaa näytti siltä, ettemme välttämättä ehtisi lennollemme. Lopulta matkamme pääsi kuitenkin jatkumaan ja jatkuikin ihan sujuvasti aina kotiin asti.

Että sellainen reissu, tulipahan taas tehtyä. Kuten jälkeenpäin Facebookissa summasin: 1 viikko, n. 16 600 km (21 h) lentoa, 7 h aikaeroa, n. 1600 km autolla ajoa, n. 5 h veneilyä, 2 NHL-peliä, 1 NBA-peli, 1 teemapuisto, reilut 10 kg tuliaisia, en-halua-tietää-kuinka-monta kg lisää laatubraatwurstia vyötärölle... Olen loman tarpeessa!!!