maanantai 9. heinäkuuta 2018

Kaupunkikohteena Kuala Lumpur

Tämänvuotinen kesälomamatkamme suuntautui Malesiaan ja oli kaksiosainen: ensin vietimme muutaman päivän maan pääkaupungissa Kuala Lumpurissa, ja sen jälkeen siirryimme vajaaksi viikoksi Langkawin rantalomasaarelle. Niinpä tämä matkakertomuskin jakautuu vastaavasti kahteen osaan, ja ensin on vuorossa Kuala Lumpur, tuttujen kesken KL vain. (Langkawi-osuus on täällä.)

Vajaan parin miljoonan asukkaan Kuala Lumpur on suorastaan yllättävän modernin ja hienon oloinen kaupunki - melkein väittäisin, että KL on näkemistäni kaakkoisaasialaisista suurkaupungeista jopa toiseksi siistein (heti lähinaapurinsa Singaporen jälkeen).

Suunnitelmissamme oli keskittyä KL:ssa lähinnä ostosten tekoon, onhan kaupungissa useita suuria ostoskeskuksia ja lisäksi katumarkkinoita ja toreja. Hyvin pian kävi kuitenkin ilmi, että vaikka ostosmahdollisuudet periaatteessa tosiaan ovat hyvät, ei tavallisen länsimaisen tallaajan kuitenkaan ole kovinkaan helppo löytää itselleen mitään ostettavaa. Ostoskeskuksia täyttävät Diorit, Pradat ja Bvlgarit, ja halpistorien tarjonta on melko vaatimatonta (todennäköisesti kiristyneiden piratisminvastaisten toimien takia/ansiosta). Ja niissäkin liikkeissä, joissa myytiin tavallisten ihmisten tavallisia vaatteita, jouduin toteamaan, että minun vaatemakuni ei kyllä kohtaa paikallisten sisäänostajien näkemyksien kanssa. Vaikuttaa siltä, että puolet länsimaisia vaatteita käyttävistä aasialaisnaisista pukeutuu kuin kymmenvuotiaat koulutytöt ja se toinen puoli taas kuin eläkeläistantat. Malesialaisnaisista tosin suurin osa ei käytä länsimaisia vaatteita - Wikipedian mukaan 60 % maan väestöstä on islaminuskoista. Mietiskelin, että tällä seikalla voi hyvinkin olla jonkinlainen yhteys luksusluokan käsilaukku- ja kenkäliikkeiden runsauteen: tyypilliseen kokovartalokaapuun pukeutuneesta musliminaisestahan ei ulkomaailmalle muuta näy kuin juurikin se laukku ja kengät. Mitä ilmeisimmin naisen koreilunhalu siis kuitenkin on universaalia. Melko mielenkiintoinen ajatus minusta!

Shoppailusuunnitelmien tyrehtyminen oli toki pienoinen pettymys, mutta jäipähän sitten odotettua enemmän aikaa tutustua nähtävyyksiin. Ehdimmekin nähdä useimmat KL:n keskeiset kohteet.

Petronas Towers

Tietenkin se kaikkein keskeisin KL must -kohde, maailman korkein kaksoistornirakennelma, 88 kerrosta, 450 metriä ja risat. Turistit eivät suinkaan pääse valtoimenaan torneihin haahuilemaan, vaan kävijöitä paimennetaan ympäriinsä "hissinkokoisissa" ryhmissä. Ylös pääsee siis suhteellisen pieni määrä väkeä kerrallaan, mistä syystä liput on syytä hankkia hyvissä ajoin etukäteen, sillä lähdöt myydään nopeasti loppuun.

Ja olihan se vaikuttava, ilman muuta käymisen arvoinen kohde.






Jos satunnaiselta turistilta jääkin hissilippu saamatta, voi lohduttautua sillä, että loppujen lopuksi kuitenkin ne talojen katot näyttävät kaikkialla aika samanlaisilta. Tornien ympärillä on viehättävä puistoalue suihkulähteineen ja isoine mangrovepuineen, ja sieltä käsin saa mukavia näkymiä itse torneihin. Puistoalueen toisella laidalla on Aquaria KLCC, Sea Lifen kaltainen akvaariokohde. Ihan tasokas ja mielenkiintoinen paikka sekin, kannattaa käväistä, jos niille nurkille sattuu.

Batu Caves -luolat

Batu-luolat sijaitsevat hieman kaupungin ulkopuolella, mutta paikalle pääsee kätevästi ja edullisesti (jälleen yllättävän siistillä) paikallisjunalla. 



Noin sadan metrin korkeudessa vuorenrinteessä avautuvassa luolassa on hindulainen temppeli, jonne pääsee kiipeämällä 272 porrasta. Portaiden juuressa kävijöitä pyydetään ottamaan mukaansa sangollinen hiekkaa tai jokunen tiiliskivi luolassa tehtävien remonttitöiden materiaaliksi. Minusta olisi ollut tosi hienoa kantaa tällä lailla kirjaimellisesti korteni kekoon, mutta kun lämpötila oli yli 30 astetta ja temppelin säännöt edellyttävät peittävää pukeutumista (minulla oli caprihousut ja T-paitamekko), oli nousu vähintäänkin riittävän tukala ilman lisäkantamuksiakin. Kyllä siinä jalat sangen tehokkaasti maitohapoille menivät - kuin myös käsivarret, kun puristin rystyset valkoisina käsilaukkuani varjellakseni sitä alueella parveilevilta puolikesyiltä mutta täysröyhkeiltä apinoilta.  Itse temppeli muistutti tosiaan enemmän rakennustyömaata kuin pyhättöä, joten se ei tehnyt ihan niin suurta vaikutusta kuin olin etukäteen kuvitellut, mutta oli se kiipeämisen arvoinen kohde kuitenkin.

KL Bird Park

Olen varmaan joskus täälläkin tullut maininneeksi, että minulla on ihan fobiaksi luokiteltava lintukammo. Pelkään lintuja sangen hysteerisesti -  nehän ovat siitä pahoja, että voivat hyökätä paitsi maalta myös ilmasta käsin! 

Mutta hyväähän se tekee ihmiselle aina silloin tällöin koetella itseään ja kohdata pelkojaan. Niinpä suostuin lähtemään KL Bird Park -lintupuistoon, jonka erityispiirteenä on se, että siellä useimmat linnut saavat lennellä ja käyskennellä täysin vapaina turistien seassa.

Kaikkien - varsinkin itseni! - suureksi yllätykseksi olinkin tosi tosi urhea ja viihdyin puistossa vallan mainiosti! Oli oikeasti hienoa ihastella ja valokuvata eksoottisia lintuja ihan lähietäisyydeltä ilman häiritseviä väliverkkoja, ja linnutkin olivat tietenkin niin perusteellisesti tottuneet ihmisiin, etteivät ne juurikaan vaivautuneet tekemään mitään arvaamattomia liikkeitä.


Kaikki sujui siis mitä mainioimmin - kunnes tämä yksi punainen papukaija päätti lehahtaa aidalta eteeni ja kävellä siitä tien yli:


Siltä varalta, ettei kuvasta pysty päättelemään mittakaavaa, niin tämä suurpetohan on ainakin 50-kiloinen ja sen siipiväli on parisen metriä. No ei vais, todellisuudessa tirppa on suunnilleen räkättirastaan kokoinen - mutta siinä tilanteessa se tuntui vähintäänkin aarnikotkalta. Samaan aikaan toinen lajitoveri piipersi takanani, eli minut oli saarrettu! Sain ihan perinteisen paniikkikohtauksen, tärisin ja hyperventiloin niin, että silmissäni jo sumeni. Miähen autettua minut sivummalle sain kyllä hyvinkin pian pulssini ja hengitykseni tasaantumaan ja pystyin jo itsekin nauramaan tilanteelle, mutta en minä selvästikään ihan täysin vielä ole fobiastani parantunut... Niin tai näin, lintupuistoa voin lämpimästi suositella kaikille KL-kävijöille, kammoihin katsomatta!

Jalan Alor -ruokakatu

Petronas Towers -visiitti oli erityisen antoisa siinäkin mielessä, että tornien matkamuistomyymälässä miäs bongasi Malesia-opaskirjasen, jollaista olimme turhaan etsineet Suomesta ennen lähtöämme. Siinä vaiheessa emme enää viitsineet ostaa kirjaa, mutta miäs otti härskisti kännykällään kuvia mielenkiintoisimmista sivuista. Ja yhdellä näistä sivuista mainittiin Jalan Alor, paikallisen ruokakulttuurin kuhiseva, sykkivä ydin, sielu ja sydän.

Ruoka on muutenkin Malesiassa kertakaikkiaan huikeaa. Pääosassa on kiinalainen keittiö, johon sekoittuu vaihtelevasti thaimaalaisia, indonesialaisia, intialaisia ja arabialaisia vivahteita. Koko matkamme aikana joka ainoa ateriamme oli vähintäänkin todella hyvä, useimmiten erinomainen - mutta Jalan Alorilla tämä erinomaisuus nousi suorastaan tähtitieteelliselle tasolle. Hintataso vastaavasti oli kaukana tähtitieteellisestä: n. 25 eurolla sai 4-5 ruokalajia, joista muodostui oiken passeli kerta-annos kolmelle (suuriruokaiselle) herkkusuulle.

Ja jos nyt jollekulle kummajaiselle ei mausteinen itämainen ruoka maistukaan, niin Jalan Alor tarjoaa elämyksiä ihan kaikille aisteille käsittämättömän vilinänsä ja tuoksumaailmansa ansiosta.





Kokonaisuutena siis Kuala Lumpur yllätti positiivisesti siisteydellään ja moderniudellaan. Toisaalta se yllätti minut myös erittäin leimallisella aasialaisuudellaan: näin kesäkaudella kaupunkiin tulevista turisteistakin näköjään 99 % on lähialueilta (siis meikäläisen näkökulmasta katsottuna lähiseuduilta, kuten esim. Kiinasta, Japanista ja Intiasta). Tämän tästä jäin miettimään, että minä ja poikani olimme todennäköisesti ainoat sinisilmäiset ihmiset varmaan kilometrin säteellä (miähellä kun on myöskin ruskeat silmät). Se oli oikeasti aika metka tunne - yhtä aikaa kiehtova ja jännittävä mutta myös hieman ahdistava. Kyllähän siinä vähän huutomerkiksi itsensä tunsi, varsinkin kun erottui sangen selkeästi myöskin hyvin vahvasti kaikkialla läsnä olleesta islamilaisesta kulttuurista. Uhkaavaksi tai pelottavaksi en kuitenkaan ilmapiiriä kokenut missään vaiheessa - äärimmäisen mielenkiintoiseksi vain.

Suosittelisinko siis Kuala Lumpuria matkakohteeksi? En ehkä pelkästään, vaikkakin  toistaiseksi näkemistäni kaakkoisaasialaisista suurkaupungeista rankkaisin sen kyllä kakkoseksi heti Singaporen jälkeen, tai kolmoseksi, jos Hongkong laskettaisiin kisaan mukaan. Kaupunki on tosiaan siisti ja hieno, ja siellä on mielenkiintoisia nähtävyyksiä - tajunnanräjäyttävää ruokaa unohtamatta - mutta itse ainakin koin jo kolmen päivän jälkeen, että kaikki näkemisen arvoinen oli nähty. Eikä niin kauas ihan parin päivän takia oikein kannata lähteä, mutta osana pidempää Aasian-turneeta KL on ehdottomasti stopin arvoinen paikka. Oli siellä kiva käydä!

2 kommenttia:

Timo Lampi ☺ kirjoitti...

Kiitos matkakertomuksesta, oli melkein kuin olisi itte käynny paikalla!!

Careliana kirjoitti...

Kiitos kiitoksista! Pyrin kirjoittelemaan matkakertomuksissani toisaalta henkilökohtaisia kokemuksia mutta toisaalta myös sellaisia asioita, joita itse ehkä haluaisin matkakohteesta etukäteen tietää.