Taas viisuillaan!

Blogin pulssi on näyttänyt kovin elotonta käyrää viime aikoina, mutta joistain perinteistä nyt vain ei sovi luopua. Kuten viiltävästä viisuanalyysista. Täältä siis pesee taas - let's voimaannutaan!

Itävalta – Teya & Selena: Who The Hell Is Edgar?

Relevantti aihe, viihdeteollisuuden kritisointi. Arvostan sarkasmia. Arvostan stemmalaulua. Esitys on visuaalisesti hieno.

...ja kaiken tämän jälkeen totean, että en minä oikein tykkää tästä. Ei vain mene perille asti, sori.

Portugali – Mimicat: Ai Coração

Suomeksi: Ai, kuraa, sattuu!

Portugalin kieli on minusta yksi maailman kauneimmista ja sinänsä arvostan maan vankkumatonta luottoa omaan musiikkiperinteeseensä, mutta voi kuulkaa kun ei se fado toimi humppapoljennollakaan. 

Sveitsi – Remo Forrer: Watergun

Tiedostan kuuluvani sangen pieneen vähemmistöön, mutta: tämä on minun ehdoton, selvä ja ainoa ykkössuosikkini! Kaunis, hieno, koskettava! Olkoonkin vähän ilmiselvän kosiskeleva aihe (ihme, ettei sitä näy tämän vuoden viisuissa kovinkaan paljon), mutta kyllä on ajankohtainen aina ja nyt enemmän kuin koskaan.

Laulaja osaa asiansa. Kertsi nostattaa kylmiä väreitä ja jää mieleen. Alun ja lopun piano luo kivan kontrastin ja symboloi ainakin minun tulkintani mukaan lapsuuden huolettomuutta vastakohtana aikuiselämän karulle todellisuudelle; "just body bags that we've become" on vahva metafora. 
Sanalla sanoen: ihana!

Puola – Blanka: Solo

Supermalli, joka osaa jopa jotenkuten laulaakin. Renkuttava kertsi, johon kuuluu kätevä käsikoreografia. Jotenkin tämä kaipaisi kuitenkin vähän vielä tarranauhaa - ei tartu niin tehokkaasti kuin varmastikin on ajateltu. Varmimmaksi vakuudeksi mukana myös viisuklassikko: mekkokikka!

Serbia  – Luke Black: Samo Mi Se Spava

Laulun on kai tarkoitus symboloida sitä, miten kuvottavaksi maailma on käynyt viruksineen ja sotineen. Sinänsä onnistunut analogia kyllä. Ehkä karmeinta tekotaiteellista p*skaa, mitä euroviisuissa on kuunaan kuultu.

Ranska – La Zarra: Évidemment

Portugalin tavoin Ranskakin nojaa vahvasti kansalliseen musiikkiperinteeseensä. Tämä chanson tulee vähän lähemmäs nykypäivää. Ei huonointa Ranskaa, mutta ei kyllä minuun mitenkään erityisesti vetoakaan.

Kypros – Andrew Lambrou: Break a Broken Heart

Jos panee silmät kiinni, niin hoksaa, että on tässä musiikkiakin. Tällä silmäkarkilla on kuulkaas aikast hemmetin hyvä falsetti!

Espanja – Blanca Paloma: Ea Ea

Suomeksi: ei ei. Kun periespanjalainen flamenco kohtaa pohjoisafrikkalaisen minareettikutsun, syntyy...
huonoa musiikkia.

Ruotsi – Loreen: Tattoo

Yllätys yllätys, Ruotsi on ennakosuosikki. Ja ihmekö tuo - kappale on kaikin puolin laadukas: hyvin sävelletty, hyvin laulettu, hyvin tuotettu. Mutta jotenkin laskelmoitu ja kovasti saman artistin edellistä voittajakappaletta muistuttava. Olisi lajin kannalta kiva, jos tämä ei voittaisi

Albania – Alba & Familja: Kelmendi

Kun 1980-luvulla oltiin keihäsmatkalla Kreikassa (siihen maailmanaikaan ei Albaniaan ollut kellään mitään asiaa) ja mentiin tietenkin siihen kreikkalaiseen iltaan ihmettelemään eksoottista ruokaa ja juomaan liikaa ouzoa ja sen ravintoloitsijan perhe musisoi siellä taustalla, niin tämä on se mitä siellä sitten soi. Silloin sitä oltiin ihan että oi miten hienoa päästä kuulemaan tällaista eksoottista ulkomaanmusiikkia.
Nyt ei olla.

Italia – Marco Mengoni: Due Vite

Tämä on tämä italialainen laulu, jonka olemme kuulleet noin miljoona kertaa kautta vuosikymmenten. Mutta ihan hyvä lauluhan tämä on, ei siinä mitään, ja karismaattisesti esitetty tälläkin kertaa. Aidonoloista tunnetta, arvostan!

Viro – Alika: Bridges

Pätevä laulaja, kelpo laulu. Vähän jää kaipaamaan vielä isompaa nousua ja huipentumaa.

Suomi – Käärijä: Cha Cha Cha

Minä uskallan nyt ihan rehellisesti tunnustautua vähemmistöön tässäkin asiassa: Minä en oikeasti sanottavammin piittaa tästä biisistä. Mutta sitä ihailen, että tässä on onnistuttu jossain kovin epäsuomalaisessa: tuotteistamisessa ja brändäämisessä. Sehän on tehty nerokkaasti! On helposti kopioitavia, moneen kontekstiin toisinnettavia visuaalisia elementtejä: vihreä bolero, kynsilakka ym. sekä pottatukka (vrt. esim. Lordi - ei ihan missä tahansa päiväkodissa sellaisia naamareita askarreltu...). On tanssimuuveja, joita pahempikin puujalka pystyy imitoimaan. On samastuttavan kansanomainen hahmo, joka ei laulutaidollaan jätä sitä tavallista takarivin virrenveisaajaakaan varjoonsa. Ja biisissä - sen myönnän - on kirjaimellisesti iskevä kertsi, joka tunkee tymäkästi korvaan kielimuurin läpikin.

Tuote on siis hyvä. Biisi ei niinkään - mutta erottuu se ainakin joukosta. Toivon onnea ja menestystä!

Tšekki – Vesna: My Sister’s Crown

Yksi tämän vuoden teemoista on naisten voimaantuminen, ja tämä on ehkä kaikkein voimakkain sen lajin edustaja. Choose love over power! Loppuasento on vaikuttava. Suurena slaavilaisen kansanmusiikin ystävänä tykkään tästä kovasti - tämä saisi minun raadiltani 10 pistettä eli kakkossijan heti Sveitsin jälkeen.

Australia – Voyager: Promise

Rokki on tänä vuonna vähemmistössä, mutta laskettakoon tämä suunnilleen sellaiseksi. Olen kuulevinani tässä aika paljon Thirty Seconds to Marsin Walk on Wateria. Mutta kyllähän tätä kuuntelee.

Belgia – Gustaph: Because of You

Tässä on vaihtelun vuoksi teemana queer-kansan voimaantuminen. Ihan tyylikästä groovea. Itse en vain ole kovin suuri groove-musiikin ystävä, mutta tykkääjät varmaan tykkää.

Armenia – Brunette: Future Lover

Siinä missä monessakin viisussa ylistetään naisten voimaantumista, tämä brunetti ui vastavirtaan laulaessaan siitä, kuinka haluaa olla hyvä, tehdä hyvää ja näyttää hyvältä ollakseen valmis tulevan unelmiensa prinssin suudeltavaksi. Noh, suotakoon se hänelle. Onnea metsästykseen. Biisi on oikeastaan ihan jees, ja visuaalinen toteutus on hieno.

Moldova – Pasha Parfeni: Soarele și Luna

Obligatorinen viimevuotisen voittajan kopio huilua myöten. Mutta suurena slaavilaisen kansanmusiikin ystävänä en voi pitää tätä ihan p*skana. Ja sitä paitsi huilu ON vähän kuin saksofoni, ei sen kanssa oikein voi mennä vikaan.

Ukraina – Tvorchi: Heart Of Steel

Siinä missä hyvinkin moni maa ammentaa tänä vuonna musiikillisista juuristaan, Ukraina on lähtenyt valtavirtaan. Ja siihen valtavirtaan se nyt vähän myös hukkuu. Biisissähän ei ole mitään vikaa - mutta ei myöskään mitään mieleenpainuvaa, iskevää, koskettavaa tai muulla tavoin kolahtavaa.

Norja – Alessandra: Queen of Kings

Naisten voimaantuminen, osa seuraava. Biisi olisi hyvä ja iskevä, mutta mielestäni laulajan ääni ei riitä oikeanlaisen vaikutelman aikaansaamiseen. Poppihyppelytulkinta syö tehoa - tätä pitäisi laulaa sillä lailla lähes huutamalla - kuin slaavilaista (tai suomalaistakin, sen puoleen) kansanmusiikkia.

Saksa – Lord Of The Lost: Blood & Glitter

No ainakin on rokkia. Eihän tämä nyt mikään Lordi tai Måneskin ole, mutta ihan virkistävää vaihtelua. Saksalta paras biisi vuosiin.

Liettua – Monika Linkyte: Stay

Gospelpoppia. Ei ole tarpeeksi gospel eikä tarpeeksi pop, vaan katoaa johonkin välitilaan. Ne pitkät nuotit ovat kivoja, mutta falsettiosastolla häviää Kyproksen kundille kuus-nolla.

Israel – Noa Kirel: Unicorn

Lisää voimaantuneita naisia. Kaikkihan nyt yksisarvisista tykkäävät, eikö vain? Minä ainakin. Artisti on eittämättä yksi kisan taitavimmista sekä laulajana että tanssijana, mutta biisi vain on melkoinen sekametelisoppa.

Slovenia – Joker Out: Carpe Diem

Minä haluaisin tykätä tästä. Kundit vaikuttavat symppiksiltä ja biisikin tuntuu ihan aidosti tehdyltä eikä viisuja varten väkisin väännetyltä. Mutta ei se vain osu, anteeksi kauheasti!

Kroatia – Let 3: Mama ŠČ!

Obligatorinen pilailunumero. Ihan hirvee. Mainittakoon kuitenkin, että "armageddon nonna" on jotenkin foneettisestikin hauska fraasi.

Iso-Britannia – Mae Muller: I Wrote A Song

Ja vielä pikkuisen voimaantumista. Poppihyppelybiitti ja tarttuvaksi tarkoitettu kertsi, mutta aika köykäiseksi jää. Mutta jääköön tämä ajatus näistä viisuista koko maailmalle elämään: Vaikka kuinka riepoo, fyysisen yhteenoton sijaan on parempi tehdä laulu.
Vaikka sitten vähän huonompikin laulu.

Peace.

*

Kuten tavallista, tätä kirjoittaessa en vielä tiedä, miten kisassa käy. Jos minä saisin päättää, voitto menisi Sveitsiin, mutta jostain kumman syystä ne eivät EBUssa ole keksineet antaa täyttä päätösvaltaa juuri minulle. Niinpä pahoin pelkään, että Ruotsissa viisuillaan vuoden päästä. Suomen uskon sijoittuvan erinomaisesti, mahdollisesti jopa kolmen kärkeen, mutta voittoon en usko. Ei kyllä harmita, vaikka olisin tässä asiassa väärässäkin. Jää nähtäväksi.