torstai 2. lokakuuta 2014

Hukassa

Ensimmäinen viikkoni keski-ikäisenä ei ole varsinaisesti mennyt ihan putkeen.

Meillä on yhden ystävättäreni kanssa syntymäpäivät sen verran lähekkäin, että katsoimme aiheelliseksi viettää yhteisen synttärikahvituokion. Tapasimmekin aivan ihanassa kahvilassa ja vietimme aivan ihanan, pitkän, rupattelun- ja nauruntäyteisen keskipäivän kahvihetken. Kun sitten tuokion päätteeksi palailin autolleni ystävättären lahjoittamaa skumppapulloa iloisesti kassissa heilutellen, huomasin saaneeni vielä yhden syntymäpäiväkortin - pysäköinninvalvojalta. Ihme nipo tyyppi, ja varmaan (keski-)ikänäöstä kärsivä, kun ei ollut nähnyt pysäköintiaikaa siitä kuitista, jonka olin nätisti asetellut ikkunalle aivan kuten kuuluukin - nurin päin vain... Olin itse asiassa melkein hyvilläni huomatessani, että oli se pysäköintiaikakin näköjään päässyt ylittymään parillakymmenellä minuutilla; pystyinpä sentään tuudittautumaan siihen uskoon, ettei sakko johtunut tyhmyydestä kuitin asettelussa vaan huonosta ajantajusta (kyhyyllä se on armollisempi selitys, eikö vain olekin?).

*

Yhtenä iltana pojalla oli lätkäpeli, johon suuntasimme koko perheen voimin. Junskareiden piti olla paikalla alkulämmittelyä yms. varten reilua tuntia ennen pelin alkua, ja hallin nurkissa pitkästymisen sijaan minä keksinkin pirauttaa ystävälleni, joka asuu siinä parinsadan metrin päässä, ja kutsua itseni kahville. Ystävälle, jonka luona olen kymmenen viime vuoden aikana vieraillut säännöllisesti monta kertaa vuodessa. Kaupunginosassa, jossa asuin yli viisi vuotta. ... Joo, ette varmaan mitenkään arvaa, miten siinä kävi. Tietysti minä eksyin. Pirkaleen betonilähiö, samannäköisiä talonmurikoita samannäköisissä asetelmissa koko tienoo täynnä. Ja kun lähestyin kohdetta eri suunnasta kuin yleensä, ne samannäköiset betonimurikat onnistuivat hämäämään pahemman kerran. Löysin toki lopulta perille, kun soitin nolona kaverille, joten loppu hyvin kaikki hyvin. Sainpa mukavan iltalenkinkin, kun jäähallitamineissani hikoillen hortoilin pitkin pihoja, ja ehdin juoda kahvit ja palata hallille (tällä kertaa ihan suoraa reittiä, huom.!) melkein pelin alkuun mennessä, ja sekin myöhästymiseni johtui vain siitä, että olin jo ehtinyt unohtaa pelin alkamisajan.

*

Kotikuntani tarjoaa meille keskiäkäisille oikein maksuttoman terveystarkastuksen, johon kuuluu perusverikokeita ja terveydenhoitajan kanssa rupattelua. Tyytyväisenä tietenkin varasin ajan tarkastukseen, koska moista palvelua ei yksinyrittäjälle mitään muuta kautta olisikaan tarjolla. Kävi ilmi, että terveydenhoitaja ottaa vastaan neuvolan tiloissa. Tämä huvitti minua suuresti - enhän minä siis ole vanhakaan, kun vielä neuvolassa tarkastetaan!

Kävin etukäteen verikokeissa ja suuntasin sitten sovittuun aikaan lähineuvolaan. Muita asiakkaita ei odotustiloissa näkynyt, mutta yksi terveydenhoitaja haahuili etsivän näköisenä käytävällä. Minut hän kuitenkin ohitti, joten selvästikin hän odotti jotakuta muuta. Aloin ihmetellä, miksi omaa nimeäni ei kutsuttu, vaikka sovittu aika oli jo reilusti ylittynyt eikä yhdelläkään terveydenhoitajalla tuntunut asiakastakaan olevan. Lopulta se etsivästi haahuileva terkkari tuli kysymään, miksi olin tullut. Kerroin asiani, jolloin hän totesi, että olen väärässä paikassa - minun olisi pitänyt mennä pääterveysaseman neuvolaan. Kyllä se luki siinä kutsukirjeessä, ylänurkassa, missä lähettäjän osoitetiedot nyt yleensäkin ovat. Voi elämä, kuka niitä muka lukee?!?

Siirtymä pääterveysasemalle olisi kestänyt sen verran kauan, etten mitenkään olisi ehtinyt sinne sotkematta terveydenhoitajan aikatauluja pahemman kerran. Yritin soittaa kutsukirjeessä olevaan numeroon, mutta se oli ajanvarausnumero, joka on käytössä vain tunnin ajan kahtena päivänä viikossa, joten enpä saanut terveydenhoitajaan yhteyttä. Lähiaseman terkkari lupasi laittaa hänelle viestiä asiasta ja kehotti minua soittamaan ajanvarausaikana ja varaamaan uuden ajan.

Koko sotku oli tietenkin täysin oma mokani, mutta hieman silti puhisutti, ja se täysin osaton terkkariparka osui karjakkokatseideni eteen. Katsoin tarpeelliseksi mutista selitykseksi, että on ollut aika huono viikko, vähän kaikki asiat menneet viime päivinä poskelleen. Vastaukseksi tämä terveydenhuollon ammattilainen totesi, että no sittenhän se tarkastus onkin varmasti paikallaan, hyvä että saat tilanteeseesi vastauksia.

Kiasus sentään. Minulla tässä mitään tilannetta ole. Yksi helvatan keski-ikä vain, tuskin siihen parannuskeinoa löytyy...

Jään odottelemaan kutsua dementiatutkimuksiin.

Ei kommentteja: