Yksi niistä on hänen suhtautumisensa lahjojen antamiseen. Hän on aina ollut tarkan markan mies, eikä tavallisella eläkeläisellä edes ole mitenkään pohjattomat taskut, joista massia ammentaa, mutta tietenkin hän haluaa merkkipäivinä ja jouluna läheisiään muistaa. Mutta eipä käy pienessä mielessäkään, että hän haalisi kahmalokaupalla ties-mitä paketteihin, vaan hän haluaa hankkia yhden täsmälahjan. Ja kun hän sitten siihen yhteen lahjaan panostaa, niin hän haluaa myös varmistaa, että se on mieleinen. Siis ihan varmasti mieleinen. Ihan täysin mieleinen. Noinniinku viimesen päälle eikä sinne päin.
Tänä jouluna isi halusi antaa minulle lahjaksi uuden kahvinkeittimen, koska vanha keittimeni kuulemma oli meluisa ja teki pahaa kahvia. Okei... itse en ollut moiseen epäkohtaan kyllä kiinnittänyt mitään huomiota, mutta eipä minulla mitään uutta keitintä vastaankaan ollut. Täytyyhän sitä isipapan saada mieleistään kahvia aina täällä käydessään, hän kun niin yhtenään meillä kahvilla ramppaakin, joskus jopa useammin kuin joka toinen vuosi!
Ja se Ainoa Oikea Kahvinkeitin maailmassahan on MoccaMaster. Niinpä hyvissä ajoin, marraskuun alkupuolella, isi antoi minulle tehtäväksi tutustua kyseisten laitteiden värivalikoimaan ja ilmoittaa, minkävärisen haluaisin. Päädyin oranssiin.
Parin päivän kuluttua isi soitti. Hän oli käynyt kaupassa katsomassa niitä keittimiä, mutta kun se oranssi näytti luonnossa ihan keltaiselta. Joten minun piti käydä omin silmin toteamassa värin sopivuus, ennen kuin hän uskaltaisi lyödä kaupat lukkoon. No minähän kiersin kaikki pienkodinkoneita myyvät liikkeet 30 km:n säteellä - mutta yhdessäkään ei ollut oransseja MoccaMastereita juuri sillä hetkellä tarjolla. Vakuutin isille, että kyllä se keltainenkin on varmasti OK, ostakoon pois vain.
Ja niin keitin ostettiin ja postitettiin saman tien minulle, saatteena kehotus ottaa se heti esille. Että sen sitten ehtisi vielä ennen joulua vaihtaa, jos se ei kuitenkaan olisi hyvä. Keltainenhan se tosiaan oli eikä oranssi, ihan virallisesti väriltään pepper yellow, mutta sangen mieleinen minulle. Sopii oikein kivasti niihin Hackmannin Kesä-sarjan astioihin, joita olen keräillyt.
Niin, tässä kohtaa lienee pakko todeta, että onpahan minussakin tietysti niitä omalaatuisia piirteitä. Kuten nyt se, että värien yhteensopivuus on minulle ihan suhteettoman iso kynnyskysymys. Minä nyt vain en kertakaikkiaan voi elää huonosti mätsäävässä ympäristössä.
Ja tietenkin kaikki keittiössä esissä olevat kapistukset oli sävytetty mätsäämään siihen vanhaan kahvinkeittimeen. Joka oli siis mallia Philips Cucina ja väriä beige. Siinä ihan kahvinkeittimen kyljessä asusteli leivänpaahdin, mallia Philips Cucina ja väriä beige, ja toisella puolella oli beigenvärisiä metallisia pastapurnukoita. Jooei. Ei yhyren kerran mitenkään.
Harkitsin vakaasti uuden leivänpaahtimen hankkimista, mutta ei siihen keltaiseen MoccaMasteriin sopivaa osunut äkkiseltään haaviini. Päätin sitten siirtää leivänpaahtimen toiselle pöydälle, missä onkin sille sikäli looginen paikka, että siellä se on lähempänä leipäkoriakin. Pastat dumppasin kaappiin odottamaan, että löydän niille uudet, kirkkaat korkki-korkilliset säilytysastiat; spagetille jo löysinkin sellaisen. Leivänpaahtimen entiselle paikalle sijoitin hedelmävadin (ne vaihtoivat paahtimen kanssa paikkaa päikseen) todeten, että meillä syödään sitten tästä lähin ahkerasti mandariineja, mutta mistään vihreistä omenoista on sitten turha haaveillakaan. (Tämähän menisi ihan hauskasta vitsistä, ellen sattumoisin olisi ihan tosissani.)
Olin lopputulokseen oikein tyytyväinen:
Mutta pian paljastui tästä uudesta keittiöjärjestelystä eräs hienoinen epäkohta: uudessa sijoituspaikassaan leivänpaahdin laukaisi palohälyttimen joka kerta leipää paahdettaessa. Jukoliste että otti päähän, vähintään yhtä paljon kuin korviin!
Myös miäheni on ihana. Hän tuntee vaimonsa jo aika hyvin. Turhia kyselemättä hän kaivoi ruuvimeisselin esille ja siirsi sen palohälyttimen.
Nyt on rauha maassa ja hyvää kahvia ja paahtoleipää tarjolla. Tervetuloa vain kahvittelemaan!
4 kommenttia:
*tyrsk*
Oletko ihan varma ettet nyt joudu vaihtamaan välitilan laatoitusta uuden kahvinkeittimen takia. ;D
Taisit juuri muistuttaa minulle miksi suosin varsin "tylsiä" värejä kaikissa laitevalinnoissani.
Mutta mukavaa ja mandariinintäyteistä joulun odotusta! Onneksi niitä nyt saa kunhan muistat valita oikean sävyn. :D
Äläs nyt kuule, minulla on itse asiassa suuria suunitelmia kaataa se koko seinä siitä keittimen takaa! Näin avautuisi näkymä keittiöstä olohuoneeseen - jossa on (noh, toistaiseksi ainakin) keltaiset tapetit, eli mätsäysongelmia ei tulisi. Rahoitusongelma sen sijaan täytyy vain ratkaista, ennen kuin pääsen näitä visioitani toteuttamaan.
P.S. Aha, Blogger on ihan oma-aloitteisesti ottanut tekstivarmistuksen takaisin käyttöön. No se selittää sen, miksei edes suodattimeen asti ole päätynyt juurikaan spämmejä viime aikoina.
Meilläkin ikävä kyllä budjetti hankaloittaa mun visioita. Mökillä on vielä olkkarissa osittain vanhat kalusteet ja ne sotii esteettisesti.
Yhden huoneen remontti on edessä kotona, mutta sen on etenpäin siirtänyt lähinnä "kurkkua myöten täynnä remonttia"-mies. Mulla ei ole ihan sama tilanne, kun enhän minä sitä mökkiä niin paljon remontoinut kuin hän.
Täällä paahdin ja vedenkeitin (jolla siis kahviin kuumennetaan vesi) on samanväriset, saa tulla myös tutkimaan onko vaikutusta makuun. ;)
Olisi kyllä kiva, jos homma toimisi niin, että kun idealamppu vilahtaa niin vastaavasti myös rahakirstu kilahtaa. Siinähän ehtii visiokin muuttua moneen kertaan, ennen kuin on rahoitus koossa.
Ja kiitos kutsusta, tulen mielelläni testaamaan väriharmonian vaikutusta makuun. Ja viimeistään ensi kesänä tullaan ehdottomasti katsastamaan sitä mökkiäkin!
Lähetä kommentti