Muuttuva vappu

Vappuna sen hyvin huomaa, miten elämäntilanteet ovatkaan muuttuneet ja juhlanviettotavat niiden mukana.

Lämmöllä muistelen opiskeluaikojen vappuja. Ainejärjestöhaalarit niskaan, mehukattitonkka täyteen, vaihtokalsarit ja valkolakki reppuun ja junaan. Hyvin me humanistitytöt siellä teekkarikylässä joukon jatkona menimme, omassa hulvattoman hilpeässä monitieteisessä porukassamme. Vappuaatoista muistikuvani ovat suloisen sekalaisia, sattuneesta syystä. Oli kymmenen litran kanisterissa pontikkaa, mutta kun sinne sekaan pudotettiin pari pakastelakkaa, voitiin sitä hyvällä syyllä kutsua jo lakkalikööriksi. Erinomaisesti se sopi grillimakkaran kyytipojaksi joka tapauksessa. Yöpuulle hankkiuduttiin milloin minkäkinlaiseen siskonpetiin, kai siinä jokunen tunti aina tuli nukuttuakin. Paitsi sinä yhtenä yönä kun joku soitti ihan koko yön läpeensä Pandoran Tell the world repeatilla niistä jääkaapin kokoisista, yhteisparvekkeelle roijatuista kaiuttimista...

Vapunpäivän aamuista muistikuvani ovat sangen ankeita, sattuneesta syystä. Mutta aina sitä raahauduttiin hyvissä ajoin jalkeille, pakattiin piknik-koriin huolella valmistellut eväät ja suunnattiin Ullanlinnanmäelle nautiskelemaan keväästä - eli useimmiten hytistiin vielä pahemmin kylmästä kuin krapulasta, mutta Vana Tallinn kyllä auttoi molempiin vaivoihin! Eväistä ei tosiaan koskaan tingitty, aina oli monta sorttia piirasta, patonkia, salaatteja... Nakkejakin oli joskus, mutta osoittautui yllättävän vaikeaksi tehtäväksi yrittää harhauttaa grillimakkaranmyyjiä siksi aikaa, että olisi saanut ne omat nakkinsa sujautettua siihen grillinkulmalle lämpenemään, ja kylmät nakit ovat aika blääh, joten ne pudotettiin sittemmin menulta pois. Sitten kun eväästä ja keväästä oli tarpeeksi nautittu, siirryttiin Linnanmäelle. Kerran tosin meinattiin päätyäkin Tukholmaan, kun se laivaterminaali oli niin näppärästi siinä matkalla, mutta jokin - en nyt muista mikä, sattuneesta syystä - meidät sai kuitenkin kääntymään viime hetkellä siitä varaustiskiltä takaisin.

Joo, oi niitä aikoja! Se oli tuo aika nuoruuden se... Mutta aika aikaa kutakin. Pikkuhiljaa alkoivat opinnot kallistua kohti loppua ja porukka vakiintua parisuhteisiinsa. Siskonpedit vaihtuivat parivuoteisiin, "lakkalikööri" oikeaan sellaiseen. Ennen pitkää koitti se vuosi, jona en enää noussutkaan valkolakki repussa junaan. Koitti pariskunta-illanistujais-vappujen aikakausi. Mukavia vappuja nekin.

Sitten tuli lapsi. Tuli ja muutti koko elämän, tietenkin myös vapunvieton. Nyt vappua (kuten kaikkia muitakin juhlapyhiä) eletään sitten lapsen ehdoilla. Ja ihanaa on tämäkin! On sydäntälämmittävää seurata, kuinka pikkuihmisen silmät tuikkivat hänen puhaltaessaan saippuakuplia, lennättäessään ilmapalloja, pyörittäessään tuulihyrrää.

Tämä on ollut ainakin toistaiseksi sangen onnistunut vappu. Päätäni tosin särkee liiasta ilmapallojen puhaltelusta (sellaiset metrin mittaiset pitkulaiset muhkuraiset hymynaamaiset ilmestykset ovat hengästyttäviä muutenkin kuin kaksimielisen ulkomuotonsa puolesta!), mutta koti näyttää mukavalta vappuasussaan ja lapsi on tohkeissaan koristeista. Olen ylpeä itsestäni, kun keksin kehitellä pojalle päiväkodin naamiaisjuhliin kerrassaan valloittavan pelleasun vanhasta collegehaalarista. Olen myös ylpeä ja iloinen (ja yllättynyt) siitä, että olen kerrankin onnistunut järjestämään itselleni täysin töistä vapaan vapun! Tänään kävimme pikaisesti miähen kanssa shoppailemassa, löysin kesäksi kivat caprihousut (tiedän, ne ovat kai menossa muodista poispäin, mutta onneksi tämä ei olekaan tyyliblogi) ja trikoohupparin. Sitten söimme poikkeuksellisesti päivällistä koko perhe yhdessä (yleensähän miäs ja minä syömme päivän ainoan lämpimän ateriamme työpäivän aikana kukin tahoillamme) ja vieläpä ulkona patiolla, kun oli niin upea sää.

Nyt lapsi on jo nukkumassa ja alkaa aikuisten vappuaatto. Luvassa ei ole discon jytkettä vaan leffailta miähen kanssa. Ei lakkalikööriä vaan pommacia (olen, pahus sentään, antabusvaikutteisella lääkekuurilla, muuten kyllä varmaan siemailisimme parit lasilliset samppanjaa pakastemansikoilla jäähdytettynä). Ei riekkumista läpi yön vaan säädylliseen aikaan nukkumaan ja aamulla skarppina lastenohjelmia katsomaan. Ei sisäistä villapaitaa piknikillä vaan vapputorille obligatorista kaasupalloa ostamaan. Ei huvipuiston vekottimia vaan saippuakuplia ja grillikauden avaus omalla takapihalla.

Aika aikaa kutakin.

Lopuksi toivotetaan kaikille lukijoille oikein hauskaa vappua, miten ikinä sitä sitten vietättekin!