maanantai 23. kesäkuuta 2008

Romantiikkaa. Tai jotain.

Muistan elävästi sen päivän. Istuimme miähen kanssa ensimmäisen yhteisen asuntomme parvekkeella, katselimme järvelle. Olimme lähdössä juhannuksen viettoon, mutta yksi tärkeä asia piti hoitaa ennen lähtöä. Aikamme istuimme ja pälyilimme, kumpikaan ei oikein tiennyt, mitä siinä nyt sitten olisi pitänyt sanoa tahi tehdä. Lopulta miäs kaivoi taskustaan yksinkertaisen pikku korurasian, tyrkkäsi sen ihan nenäni eteen ja tokaisi: "No tahtosiksää tällasen ny sit?"

Tuon lähemmäs kosintaa ei armaani sittemmin koskaan venynytkään. Mutta annoin sen hänelle anteeksi. Tärkeintä oli, että tuona aurinkoisena aamupäivänä sain pujottaa sormeeni sen ohuen ja hennon mutta niin tärkeän ja arvokkaan kultaisen renkaan (ja saihan se sitten pari vuotta myöhemmin vielä vihkisormuksenkin seurakseen, mutta se on jo ihan eri tarina se).

Eilen tuosta suuresta päivästä tuli kuluneeksi tasan kahdeksan vuotta, voi hyvänen aika miten aika rientääkään! Merkkipäivän kunniaksi miäs vei minut mato-ongelle. Ja kuulemma ihan vain merkkipäivän kunniaksi antoi minun saada vähän enemmän kalaa. Romantiikka huipussaan aina vain, kaikkien näiden vuosien jälkeenkin vielä...

Tänään kävimme sentään lempiravintolassamme syömässä. Ja sen päälle sitten ihan pikkuisen vaan shoppaamassa: kolme tuntia, kaksi sohvaa, yksi ruokapöytä ja sille kaveriksi kuusi tuolia. Joo pitäisiköhän minun vähän hillitä tuota ostosintoani..? Ei vaan. Saimme aivan yllättäen lahjaksi suuren summan rahaa, jonka päätimme sijoittaa sisustukseen, koska olemme sohvien ja ruokaryhmän uusimisesta jo pitkään haaveilleetkin. Alennusmyynnitkin olivat passelisti alkaneet, joten lahjasummasta riittää mainiosti vielä isomman akvaarionkin hankintaan!

Nyt onkin sitten vähän sellainen olo kuin olisi kolme tuntia kierrellyt huonekalukauppoja... rentoutumistarkoitukseen vuokrasimme Rambon. Sohva kutsuu siis.

Peeäs: Nyt sitten olisikin ruoka- ja sohvaryhmää tarjolla, saa ilmoittautua vapaaehtoiseksi uudeksi omistajaksi. Hyvässä ja rakastavassa kodissa ovat olleet, arvostusta osakseen saaneet, jonkin verran elämää nähneet, enimmäkseen iloista ja tasaista, joskus vain vähän ehkä huutoa ja paiskimista. Ilmaiseksi saa kunhan tulee itse hakemaan ja mieluiten vielä juuri sinä päivänä kun ne vaihdokit tulevat (huonekaluliikkeiden nykykäytännöt tuntien ehkä jouluksi)!

7 kommenttia:

Lappis kirjoitti...

Arjen romantiikkaa. Elämä kun on 99% arkea, niin hyvä arki on kullan arvoista, sen oman kullan kanssa. Onnea teille, olette ihanat.

Tanja A kirjoitti...

Meillä on yhtä romanttista! =D

Ja peeäs millainen teidän nykyinen pöytä ja tuolit onkaan? Saattais kiinnostaa. ;)

Tuitui kirjoitti...

Tuo oli kyllä huomattavasti romanttisempaa kuin meidän kihloihinmeno :P :D


Juu mua vois kans kiinnostaa juurikin tuo pöytä ja tuolit :D

Careliana kirjoitti...

Kiitos kaikille kommenteista taas! Ja tiedoksi, että ruokaryhmälle on löytynyt uusi koti.

Loviisa kirjoitti...

Oijoih :)

Kun tunnut saavan noita huonekaluja noin hienosti kaupaksi, voisitko myydä munkin omaisuutta saman tien? Alkaa pian revityttää hiuksia, jollen saa itseäni niskasta kiinni ja TEE JOTAIN tälle rojumäärälle.

Careliana kirjoitti...

Niin Loviisa, "kaupaksi" saa hyvin kun ilmaiseksi jakaa... Sohvathan ovat edelleen käsissämme. Ainakin täällä meillä päin on yksi käytettyjen huonekalujen kauppa, johon olemme ajatelleet niitä tyrkyttää, ainakin niille edellinen kirjahyllymme kelpasi. Jos ei sinne niitä saada niin seuraava vaihtoehto on kierrätyskeskus, tai sitten Sininauha (hyväntekeväisyysjärjestö, joka hommaa päihdeongelmista toipuvilla kalustettuja tukiasuntoja). Ja seuraava vaihtoehto että ollaan lirissä. :P

Loviisa kirjoitti...

Niinno, en mäkään mitään maksua omistani kuvittele saavani, mutta kun viitseliäisyys loppuu jo siinä kohtaa, kun pitäisi ruveta niitä jollekin tyrkyttämään. Edes ilmaiseksi. Huok.