torstai 31. heinäkuuta 2008

Näitä päiviä...

Heräsin aamulla ja totesin, etten sitten vieläkään, sittenkään, ole päässyt terveysvaivoista eroon. Varasin lääkäriajan, sain sen yllättäen jo heti puolillepäivin.

Heikohkosta olosta huolimatta lähdin lapsen kanssa vähän ulkoilemaan. Kun palasimme, saimme heti havaita, mitä mieltä koira tästä oli ollut: keskellä eteisen mattoa oli kusilätäkkö.

Heikohkosta olosta huolimatta pesin sen maton saman tien. Ja sitten pesin kylppärinkin maton, joka otti hieman osumaa eteisen mattoa siirtäessäni. Ja samalla vauhdilla laitoin sitten koneellisen tavallistakin pyykkiä peseytymään.

Rojahdin hetkeksi sohvalle lepäämään, mutta saman tien silmäni rekisteröivät akvaariossa kuolleen kalan. Ja toisen ja kolmannenkin. Vain yhden sain ongittua pois, loput piti jättää miähelle, kun ne kelluivat sellaisessa paikassa, johon en ylettynyt sukeltamatta harteita myöten tankkiin.

Miäs tuli poikaa kaitsemaan lääkärikäyntini ajaksi. Heikohkosta olosta huolimatta kokkasin hänelle herkullista broilerin pippuripihviä ja pariisinperunoita. Joita miäs ei paljon ehtinyt noteeratakaan kiirehtiessään akvaariota siivoamaan.

Lääkäri oli kyllä oikein mukava, mutta ei tietenkään osannut suoralta kädeltä sanoa, mikä minua mahdollisesti vaivaa. Ei mikään kuolemaksi koituva kuitenkaan, sen toki tiesin jo itsekin. Samalla kuvailin myös pipotilannettani mielestäni ihan perusteellisesti ja todellisuuden mukaisesti. Ja ilmeisesti en sitten kuitenkaan ole tarpeeksi hullu, sillä psykolähetettä en saanut. Lääkärin mielestä vaikutti siltä, että jahka se toinen pää saadaan kondikseen, pitäisi toisenkin tokeentua. Jos näin ei käy, palataan asiaan.

Lääkäristä kipitin laboratorioon antamaan verinäytteen. Hoitsun sihti oli kai vähän kesäterässä, sillä nyt minulla on kyynärtaipeessa peukalonpään kokoinen verimustelma; kotona vaihdoin siihen pojan luvalla ja hänen suureksi riemukseen Karvinen-laastarin. Muitakin näytteitä oli määrä antaa, mutta se ei onnistunut, koska näyte-WC oli tukossa.

Jostain kumman syystä päässä soi PMMP: Näitä päiviä on jo liikaa...

2 kommenttia:

Lappis kirjoitti...

Alkaa kyllä vähän kuulostaa siltä että otit sen herra murphyn mukaan hänen kotimaastaan. Voi sinua rrrraukkaa.

Loviisa kirjoitti...

On niitä. Liikaa. Hitsi sentään! Toivon pikaista seesteistymistä tuohon terveysjuttuun.