Ehkä se lääkäri sittenkin oli oikeassa, ehkä minun piponi tosiaan on ihan kohtalaisessa kuosissa tai ainakin palautumaan päin. Itse ainakin oikein havahduin tänään huomaamaan, että hei, minähän olen elossa, minähän olen minä taas!
Ja missäpä muuallakaan tuo tunne olisi tullut kuin ostoskeskuksessa. Iltapäiväksi ja illaksi oli luvattu sateista säätä (jota ei sitten kylläkään tullutkaan, mutta ei se liity tähän asiaan), joten päätimme viedä lapsen Ideaparkiin, siellä kun on suuri Lego-tapahtumakin. Tarkoitus oli siis lähinnä antaa lapsen purkaa energiaansa leikkipaikalla ja ihastella legoja. Mutta kun kerran tilaisuus oli niin minäpä hiippailin ihan vähän vain katselemaan niitä vaatekauppoja...
...ja oi mitä löytöjä teinkään! Aivan ihana valkoinen tunika, Tommy Hillfigeriltä puoleen hintaan kun siinä nimenomaisessa kappaleessa oli mitättömän pieni meikkitahra. Ja sitten slipari, kerrassaan nerokas vaatekappale! Sen ansiostahan voin käyttää jopa niitä harvalukuisia kauluspaitojani nyt, kun niitä ei tarvitse silittää kuin korkeintaan hihoista - eli oikeastaan vaatevalikoimani laajentui huimasti, vaikka lisääntyikin vain yhdellä!
Niin, nähtävästi minun henkisen vireeni pystyy aika helposti testaamaan ihan vain viemällä minut ostoskeskukseen: jos shoppaan, olen kunnossa; jos en oikein innostu mistään, jokin on todennäköisesti pielessä. Siellä Dublinissakin ystävättäreni oli vähän huolissaan minusta, kun kuljin vain vaatekaupasta toiseen keräämättä mukaani oikeastaan mitään - ja silloinhan mieleni kieltämättä oli aika alamaissa, vaikka reissu sinänsä tosi ihana olikin.
No mutta nyt on ihana uusi tunika ja slipari ja pojalle uusi reppu, niin ja uudet tyynytkin ostimme, oikein Unikulmasta, josko vihdoin päästäisiin kankeakalloisista aamuista eroon. Aurinkokin paistaa. Minä olen elossa. Minä olen minä. Minä hymyilen.
1 kommentti:
Jei, hienoa! Matalapaineita tulee väistämättä jokaiselle, mutta pääasia, että ne ovat ohimenevää sorttia :)
Lähetä kommentti