Viikon tärkeimmät uutiset:
* Martti Ahtisaari sai Nobelin rauhanpalkinnon! Ansiosta, sanon ma. Valtavasti onnea vaan Maralle, olen ylpeä saadessani edustaa samaa kansakuntaa suuren rauhanlähettilään kanssa!
* 7 päivää -lehdessä osataan myös itseironian jalo taito: Lähes koko Suomen kansa huolestui syvästi, kun Johanna Tukiainen ilmoitti pari viikkoa sitten poistuvansa vähin äänin julkisuudesta. Huoli oli turha, sillä viime viikolla kohublondi palasi jälleen näyttävästi otsikoihin ... vapaaottelutapahtumassa Tallinnassa. Go Tuksu! Mihin sitä enää tavallinen kansalainen voisikaan luottaa, jos ei turhien julkkisten turhiin julkisuustyrkkytempauksiin.
* Niko poistettiin BB-talosta väkivaltaisen käytöksen vuoksi. Elämä on jokaiselle omanlaistaan dramaa, toisille vähän suurempaa kuin toisille. Onnea vaan hänellekin valitsemallaan tiellä...
* Minä tein keskiviikkona elämäni ensimmäisen taskupysäköinnin! Tämä on vähintäänkin uutisarvoinen tapahtuma; minulla on ollut ajokortti 16 vuotta ja nyt vasta ensimmäisen kerran uskaltauduin toden teolla yrittämään moista taikatemppua - ja onnistuin!
Ei vaan, ihan vakavasti ottaen, minulla on viime aikoina ollut todellinen voittajaolo. Nyt tuntuu kuin olisin viimeinkin nujertanut burn outin ja muut sairaudet, ja äidin asiatkin alkavat olla vihdoin täysin selvät, sain jopa järjestettyä hänen kansallispuvuilleen arvoisensa sijoituspaikan (lahjoitan ne paikalliselle nuorisoseuralle).
Nyt tuntuu taas siltä, kuin olisin palannut normaalille energiatasolleni. Työ maistuu taas, olen pitkästä aikaa tehnytkin täysiä työpäiviä (ja -iltoja, huoh, juuri siltähän lupasin burn outista toipumisen nimissä itseni säästää), ja myös kotityöt luistavat mukavasti. Lapsen kanssa on rattoisaa, ja koiraa ulkoiluttaessani nautin milloin kuulaiden pakkasaamujen kelmeänkauniista väreistä, milloin sateisten päivien yllättävästä lämmöstä...
Sitä en tiedä, kuinka pysyvä olotila tämä on. Voihan olla, että heiluri on vain siirtynyt astetta isommalle radalle - kun aikaisemmin vaihteluvälinä olivat hyvät ja huonot päivät, nyt mennään viikoissa. Tosin sitten se iso heiluri myös käy korkeammalla - molemmissa päissä. Joten toivoisin tietysti, että kyseessä olisi pysyvä muutos parempaan. Mutta en kamalasti jaksa ottaa asiasta stressiä, vaan nautin tästä hyvästä vireestä niin kauan kuin sitä kestää.
Minä olen voittaja ainakin tänään, joten turha on urputtaa! (Apulanta)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti