sunnuntai 7. joulukuuta 2008

Jeh

Hei Murphyn setä, olenko minä jo muistanut kertoa, että olen kyllä jo vakuuttunut olemassaolostasi ja taidoistasi? Ja se on sentään aika paljon, minä en kuitenkaan usko sen paremmin jumalaan kuin joulupukkiinkaan! Mutta sinun lakisi, Murphyseni, on minulle kyllä ihan riittävän tuttu jo, ei tarttis enää lisää demota sitä...

Kolme viime kuukautta olen elellyt työn suhteen autuasta suvantovaihetta, harva se päivä röhnöttänyt ainakin jonkin aikaa sängyllä telkkarin hoopoa lifestyle-höttöä toljottamassa ihan keskellä kukkeinta työaikaa. Enkä ole tästä seikasta yhtään edes stressannut, mistä hyvästä olen kyllä aika ylpeä itsestäni. Olen jopa tuuminut, että jos lapsukaiseni sairastuisi, olisi suorastaan leppoisaa viettää hänen kanssaan kotipäivää. Mutta lapsukaiseni, hän on selvästi äitiinsä tullut, teräsmiehen lailla blokannut kaikki mahdolliset pöpöt ja pysynyt reippaassa ja iloisessa tarhakunnossa koko syksyn.

Se on tämä yrittäjän elämä siitäkin mukavaa, että minullakin on kuutena päivänä viikossa aikataulu täysin omissa käsissäni, ei mitään tiettyyn aikaan ja paikkaan sidottua tekemistä.

Myös miäheni on aika harvinaista herkkua nykymaailmassa: globaalin jättiyrityksen uuttera työmyyrä, joka muutaman kerran vuodessa tekee vähän pidempiä työreissuja ja ehkä kerran kuukaudessa tai parissa joutuu iltasella pitämään puhelinkokousta toiselle puolelle maailmaa, mutta ei oikeastaan koskaan joudu toimistolla homehtumaan minuuttiakaan yli normaalin virka-ajan.

Joo kappas, terve vaan, Mister Murphy. Sillä nimenomaisella viikolla, kun minun vähätöiset kissanpäiväni vaihtuvat perinteiseen loppuvuoden työruuhka-kiire-stressi-paniikki-hässäkkään, sinä yhtenä päivänä viikossa, jolloin minulla on aikataulutettua menoa eli yliopistopäivä ja miähellä puhelinpalavereja aamusta iltaan - tietysti juuri tasan tarkkaan sinä yhtenä ainoana päivänä varmaan koko hemmetin vuonna, jolloin niin ei saisi käydä, meidän poika sairastuu.

Ihan hyvä juttu taas hei, sinä se aina keksit, voi mikä velikulta... kiitti hei Murphyn setä taas kerran ihan veetusti!

Ei kommentteja: