Viimeinen sunnuntai ennen joulua. Ihmiset vellovat kauppakeskuksen käytävillä, potkiskelevat sitä kuuluisaa adventtisohjoa kengänpohjistaan ja riipivät takinnappejaan auki hikoilua helpottaakseen. Ilmeet vaihtelevat tympäännyksestä paniikin kautta rehelliseen raivoon. Pitikö ne lahja- ja tarvikeostokset taas jättää viime tinkaan. Tai siis juuri minun tietenkin piti, kun ei ole ollut aikaisemmin aikaa, mutta onko kaikkien muidenkin pitänyt?!?
Minä en vello massan mukana. Sen sijaan käperryn entistä mukavampaan asentoon pehmeällä penkillä ja seuraan raukeasti katseellani lasta, joka surutta hummaa kaiken loskasadepäivinä patoutuneen energiansa peuhapuiston pehmustettuihin uumeniin. Hän säntäilee ja ryntäilee, hyppii ja hilluu, kiipeää joka paikkaan, pompahtelee ja syöksähtelee. Voi kuinka onnellinen olen, kun kerrankaan häntä ei tarvitse kieltää riehumasta! Hymyilen lapselle ja mietin, voisiko viimeinen joulunalussunnuntai enää yhtään rennommissa merkeissä sujua.
Voisi! Miäs palaa pian ostoksiltaan (kädessä keikkuu pelikaupan kassi, mistä varovasti päättelen, että joulupukki saattaa hyvinkin tuoda minulle sen toivomani LIPS-laulupelin) ja koska lapsella on maksettua riehunta-aikaa vielä reilusti jäljellä, suoritamme vahdinvaihdon. Minähän olen kaikki joululahjaostokseni tehnyt jo hyvä aikaa sitten - viimeisimmät ex tempore -löydöt sujahtivat paketteihin perjantaisen kampaajareissun päätteeksi - mutta satuin huomaamaan, että uusin suosikkivaatemerkkini olikin avannut uuden myymälän tähänkin ostoskeskukseen... Kappas, juuri sellainen musta vakosamettijakku, jollaista olenkin pitkään haikaillut pelastamaan ne pukeutumisongelmatilanteet, joihin vastaava ruskea jakku ei passaa. Ja kappas, oikein puoleen hintaan! Ja kappas, minun kokoani! Eiku kassiin. Vielä pikainen pistäytymä toisessa suosikkiliikkeessäni, ja jottei jakulle tulisi kotimatkalla yksinäistä siellä kassissaan, lähtee sille kaveriksi hauska peruspaita (siinä lukee Decisions Decisions Decisions - niin osuva slogan juuri minulle, ettei sitä tokikaan mitenkään voinut kaupan hyllylle jättää!). Palaan takaisin peuhapaikkaan kassi keikkuen, mairea hymy huulillani, syvällisesti pohtien sitä, kuinka shoppaholismin ja järkevän garderoobinhallinnan välinen raja on yllättävän ohut ja häilyvä...
Voi pojat. Kolme yötä jouluun ja valtakunnassa kaikki ihan käsittämättömän mukavasti!
2 kommenttia:
Oijoi, iih, huuh! Olipas kiva lukea! Tosin muistin kyllä sitten heti, että meillä on vielä yksi kauppareissu jäljellä (saunaa EI voi pestä muulla kuin juuriharjalla eikä sellaista taloudessa ole), siivoamista, kokkaamista ja ties vaikka mitä ennen kuin joulu saa tulla. Vaikka toisaalta väliäkö sillä, onko nurkissa villakoiria tai ovatko kynttilät oikean värisiä, kunhan on kynttilöitä, kinkkua ja kuusi. Ja niitä on.
Kiitos kortista ja oikein leppoisaa joulua koko perheelle!
Rentoa joulua! :)
Lähetä kommentti