keskiviikko 17. joulukuuta 2008

Saa tulla

Lanttuloorat ja pasteijapussit odottavat pakastimessa. Joulukortit tipahtelevat vastaanottajiensa postilaatikoihin. Lahjat on paketoitu, tarvittavat toimitettu määränpäihinsä. Joululauluja on kuunneltu ja laulettu tuutulauluiksi joka päivä jo ainakin kuukauden ajan. Glögiä on nautittu päivittäin. Joulukalenterien luukut on avattu tunnollisesti juuri oikeina päivinä, kerrankin, ja niiden avulla on hienosti opeteltu tunnistamaan numeroita.

Lattia on imuroitu - jopa jääkaappien ja astianpesukoneen takaa, vaikkemme toki aiokaan jouluna kaapin alla kyhjöttää - sekä pesty osittain (kesken loppunut pesuaine, mikä ihana tekosyy lopettaa siivoaminen siltä kertaa...). Lakanat on vaihdettu, vaikkemme kyllä jouluyönä edes omassa sängyssämme nuku. Akvaarioon on vaihdettu vettä ja suodatinta putsattu.

Yhtä ainutta kinkunsiivua tai laatikonlusikallista ei ole syöty. Eikä syödä, ennen kuin aattona sitten senkin edestä! Punajuurisalaatin teen sitten aatonaattona, juuri ennen anoppilaan lähtöä. Pari myöhäisherännäistä lahjaa täytyy vielä paketoida (lapsellahan ei leluja sun muuta ryönää voi koskaan olla liikaa, huoh) ja hautakynttilät muistaa ostaa, mutta sitten.

Sitten saa tulla. Joulu! Ihana, rentouttava, lämpöinen, valoisa, tuoksuva joulu. Mielellään vielä paljon paksumpaan lumihuntuun pukeutuneena. Kulkusen kilinää, puiden rätinää rantasaunan kiukaassa, kauneimpia joululauluja, lahjapaperien rapinaa, lapsen riemukasta naurua. Kinkun, glögin, kuusen, kynttilöiden tuoksuja. Tonttujen jälkiä hangella, kultanauhan kimallusta kuusen oksilla, kuurankukkia saunan ikkunassa.

Tule joulu kultainen.

2 kommenttia:

Loviisa kirjoitti...

Oi! Todellakin saisi tulla jo, jotta saisi edes muutaman päivän ihan vain lepäillä. Ihan samoja asioita minäkin joululta odotan, joskin siinä vaiheessa, jos rupean kuulemaan lasten ääniä, huolestun. Pikkukansaa kun ei taida meidän tämänvuotiseen jouluun kuulua.

Ainiin, olemme tapaninpäivänä sitten siellä paikassa ja seuraavana lähdetään kohti kotia.

Lappis kirjoitti...

Olen usein tullut havainneeksi että jouluvalmistelujen seesteisyys on mielenterveyden merkki. Onnittelut!

Monta kaaosjoulua on ollut, liikaa yrittämistä, tänä vuonna kun "en tee mitään", olen huomaamattani järjestänyt monta mukavaa jouluista hetkeä, ei siksi että on pakko, vaan siksi että se tuntuu hyvältä.