Nyt seuraa jotain aika harvinaislaatuista: kiitosta ja ylistystä julkisen liikenteen bussikuskille! Kyllä, luitte ihan oikein: onnistuimme pojan kanssa paikantamaan erittäin uhanalaisen, melkein sukupuuttoon kuolleeksi luulemani eläinlajin - mukavan myyrän! *) Tosin minä vähän epäilen, ettei kyseinen laji ole lainkaan niin harvinainen kuin väitetään, vaan siihenkin pätee se sama totuus kuin valitettavan moneen ammattikuntaan meidän suomalaisten keskuudessa: huonosta palvelusta valitetaan kyllä tarvittaessa kovaäänisestikin, hyvä kuitataan hiljaisuudella. Ei palautetta on yhtä kuin hyvä palaute. Ja niihin huononkin palautteen aiheisiin saattaa aina joskus löytyä osasyytä siitä toisestakin osapuolesta... Käsi sydämelle: kuinka moni edes säännönmukaisesti tervehtii bussikuskia kyytiin noustessaan? Pakko tunnustaa, etten itsekään aina tule edes vilkaisseeksi, onko sillä kertaa vuorossa mies- vai naiskuski. Mutta tästä lähin kyllä lupaan parantaa tapani!
Mutta joo, olihan minulla siis se tarinakin kerrottavana:
Aurinkoisen sään kunniaksi olimme päättäneet suunnata tänään Viikinsaareen heti aamusta. Koska miäs lähti meidän autollamme kalastusreissuun, siirryimme laivan lähtöpaikalle bussilla (mikä olisi kyllä ollut järkevintä muutenkin keskustan pysäköintihinnat huomioiden). Bussiin noustuamme jäimme pojan toiveesta heti etummaiseen penkkiin istumaan. Kun bussi sitten lähti pysäkiltä liikkeelle, kuljettaja kääntyi huomauttamaan minulle, että minähän maksoin kahdesta matkasta, vaikka poika pääsisi kyllä vielä ilmaiseksi. Minä en tätä ollut tiennytkään, koska suhteellisen harvoin bussilla matkaamme, mutta olen minä kuitenkin aika monta kertaa tuplat maksanut, ja nyt vasta ensimmäisen kerran kuljettaja huomasi asian! Tarjoutuipa kuski kirjoittamaan kuitinkin, jolla olisin saanut ylimääräisen matkan hinnan takaisin, mutta sen lunastamiseksi olisi pitänyt mennä käymään liikennelaitoksen pääkonttorissa, joten totesin, ettei se nyt maksanut vaivaa. Kiitin kuitenkin lämpimästi tiedosta!
Poika sitten rohkaistui kysymään kuljettajalta asiaa, joka oli jo pitkään askarruttanut hänen mieltään: Miten bussilla oikein peruutetaan? Minä yritin varovasti hyssytellä, että annas setä nyt keskittyy ajamiseen vain, mutta kuljettaja vastasi mielellään. Hän kertoili pitkät pätkät isoilla autoilla peruuttamisesta ja monista muistakin asioista. Poika tenttasi lisää sitä mukaa kun kysymyksiä mieleen tuli, ja jokaiseen uteluun tuli yhtä ystävällinen vastaus (myös siihen, kuinka vanha kuljettaja onkaan, vaikka äiti yritti kovasti selittää, ettei aikuisilta kannattaisi ikää yleensä kysellä).
Jo pelkästään ystävällinen rupattelu olisi riittänyt tekemään matkasta mieleenpainuvan elämyksen, mutta jotain aivan uskomattoman upeaa olikin vielä luvassa: Kun bussi lähestyi päätepysäkkiä, kuljettaja oma-aloitteisesti ehdotti, että poika saa muiden matkustajien poistuttua tulla siihen kuskinpenkille istumaan ja kokeilemaan vähän hallintalaitteita! Voitte uskoa, että siinä pienen miehen kasvot loistivat kirkkaammin kuin hellepäivän aurinko, kun hän sai avata ja sulkea bussin ovia, kokeilla pyyhkimiä ja muuta yhtä jännää!
Toki myös aurinkoinen aamupäivä Viikinsaaressa laivamatkoineen oli oikein mukava kokemus meille molemmille. Poika puljasi järvessä pitkän tovin, vaikka väittikin veden olevan kylmää (minä uskoin tämän ihan kokeilemattakin, joten en voi väitettä sen enempää vahvistaa kuin kumotakaan), ja retken päätteeksi nautittiin vielä ulkoilmassa terveellinen mutta ravitseva makkaraperunalounas.
Ei tämä Suomen kesä loppujen lopuksi mitenkään toivoton tapaus ole...
*) Täällä päin maailmaahan nyssekuskeja kutsutaan myyriksi, koska heitä tarvittaessa puhutellaan "Onks sul lippua myyrä?"
1 kommentti:
Minä! Minäminä! Aina tervehdin bussikuskia ja pois lähtiessäni kiitän kyydistä. Olen ottanut myös ihan sydämen asiaksi joka kerta laittaa palautetta tai kiittää hyvästä palvelusta, kun on jotain erityistä kiitettävää. Ja ihan tuosta samasta syystä, että edes joku niin tekisi. Asiakaspalveluhommat on raskaita ja suurin osa asiakkaista aivan taatusti ihan sitruunia.
Teille osuikin tosiaan huippumukava kuljettaja, harvassa ovat nuo tuollaiset mukavat rupattelijat, mutta kyllä niitäkin sentään onneksi vielä on. Itsehän kuljin vuosia päivittäin bussilla töihin, joten kyllä siinä kaikenlaista itsekin sai nähdä ja kokea :)
Lähetä kommentti