Loma siis, kuten siinä mainoksessakin sanotaan. (Älkää viitsikö, ei kai kukaan noin vanhaan vipuun mennyt?) Ja minulla olisi nyt sellainen, ihka oikea Loma!
En muista, olenko yrittäjäaikanani kertaakaan pitänyt ihan varsinaista kesälomaa lukuun ottamatta kesäisiä ulkomaanmatkojamme, jotka ovat yleensä olleet pitkän viikonlopun mittaisia kaupunkilomia. Minun kaltaiselleni freelance-yrittäjälle kun loma on väistämättä aina täysin palkatonta, ne lomarahat on aina itse tienattava joko etukäteen tai jälkikäteen. Tai sitten on pidettävä työlomaa, jollaista minä olen tähän asti suosinut: Eihän kesällä kuitenkaan ihan yhtä paljon töitä ole tarjolla kuin normaalisti, joten lupaudun olemaan käytettävissä mutta en päivystä koneen äärellä, käpistelen työjuttuja sitten sitä mukaa kuin ehdin ja muun ajan otan rennosti. Tai vastaavasti otan kesäksi yhden ison projektin, ilmoitan muille asiakkaille olevani varattu ja pusken sitä isoa projektia sitten omaan tahtiini niin, että aina välillä pystyn tekemään jotain muutakin.
Mutta totuus on se, että osittainen loma ei ole lomaa. Jos päivän aikana tekee yhdenkin työasian, vaikka sitten kuinka pienen, siitä päivästä tulee työpäivä. Ja vaikka sellainen semiloma saattaa juuri siinä tilanteessa tuntua ihan miellyttävältä ja riittävän rentouttavalta, pidemmän päälle se ei riitä. Minä opin tämän kantapään kautta viime kesänä, kun jaksamisen rajat lopulta tulivat vastaan. Ensin tulivat fyysiset oireet, vatsavaivat ja muut, mutta minähän jatkoin työntekoa niistä huolimatta, hammasta purren. Tämä tietysti vain pahensi tilannetta entisestään, ja lopulta virta vain katkesi, pyörät eivät yksinkertaisesti vain enää suostuneet pyörimään. Oli pakko tunnustaa tosiasiat, heittää kaikkivoipaisuus-kuvitelmat romukoppaan ja lyödä lappu luukulle joksikin aikaa. Kaksi viikkoa totaalista lepolomaa siihen tarvittiin, että työkykyni taas palautui (ja tiedän olevani tosi onnekas, kun niinkin vähällä pääsin). Näin jälkeenpäin on hyvä viisastella, että olisikohan ollut miellyttävämpää huilata se kaksiviikkoinen kesällä iloisin mielin perheen parissa kuin lähes tahdottomana tiskirättinä sängyn pohjalla?
Viime syksynä vannoin ottaneeni kokemuksesta opikseni, ja koko talven ajan pidin tiukasti kiinni tavoitteestani pitää kesällä kunnon lomaa, enemmän tai vähemmän mutta jotain kuitenkin. Kevään mittaan kuitenkin tämä joka tuutissa toitotettava taantuma heitti tahmaiset varjonsa minunkin liiketoimintani ylle, ja hetken alkaa näytti jo uhkaavasti siltä, ettei minulla ole varaa olla ottamatta töitä vastaan, jos niitä kesällä on tarjolla. Lopulta kuitenkin tulin laskelmissani siihen tulokseen, että taloudelliseen konkurssiin en todellakaan mene, vaikka jonkin aikaa olenkin asiakkaiden ulottumattomissa, mutta henkinen hyvinvointini sen sijaan saattaisi hyvinkin ottaa keskeytymättömästä työrupeamasta pahastikin osumaa.
Joten tässä sitä ollaan, lomalla!
Tästä lomasta tuleekin varmasti unohtumaton ja ainutlaatuinen monessakin mielessä, sillä olemme lähdössä ensimmäiselle koko perheen yhteiselle ulkomaanmatkalle, viikon löhölomalle Turkkiin. Millään perinteisellä tapaa elämyksellinen ei siitä lomasta varmasti meille aikuisille tule, lapsen ehdoillahan siinä on mentävä. Olemme valinneet all inclusive -paketin tasokkaasta hotellista, jossa on peräti seitsemän uima-allasta ja muita mukavia palveluja - oletan siis, että heti kun määränpäähän saavumme, poika molskahtaa altaaseen, ja sieltä hänet saa sitten viikkoa myöhemmin ruskeana rusinana noukkia ylös kotimatkaa varten. Ihan kivaa siitä varmasti tulee, rentouttavaa meille aikuisillekin, kun ei muuta tarvitse kuin altaassa pikkuihmisen kanssa kellua. Josko sitä sentään vähän yrittäisi käydä varpaita kastamassa meressäkin...
Hmmm. Mitähän jos vallan sulkisin tämän tietokoneen nyt...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti