Huh. Onpa aikaa vierähtänyt edellisestä päivityksestä. Tällä kertaa päivittämättömyys ei johdu siitä yleisimmästä syystä, ettei mitään mainitsemisen arvoista ole tapahtunut, vaan juuri päinvastoin. On sattunut ja tapahtunut vähintäänkin kotitarpeiksi kaikenlaista. Niinku että huh.
Aloitetaanko vaikka siitä, että meillä on se talokuume. Koska tietenkin halusimme kilpailuttaa lainatarjouksemme, olimme sopineet tapaamisen naapuripankkiin erääksi keskiviikkoaamupäiväksi. Mutta juuri sinä aamuna pojalle nousikin kuume. Siirsimme pankkitapaamista ja yritimme junailla hoitovuorot niin, että saimme työmme tehtyä. Miäs jäi sitten torstaiksi kotiin, koska minulla oli kiireisiä projekteja meneillään. Ja niin paljon kuin meitä harmittikin pojan sairastuminen juuri siihen saumaan, tämä kaikki osoittautuikin ihan uskomattomaksi onnenkantamoiseksi!
Nimittäin jos poika ei olisi sairastunut ja jos miäs ei olisi ollut kotona silloin torstaina heti aamusta alkaen, minä olisin tietenkin istunut täällä työpöytäni ääressä toisessa päässä taloa koko päivän - todennäköisesti aivan autuaan tietämättömänä siitä tosiasiasta, että akvaariomme oli hajonnut! Siellä se omassa peränurkassaan liristeli vuolaasti sisältöään lattialle! Miäs ja poika siinä vieressä touhutessaan onneksi havahtuivat lirinään, ja miäs onneksi on fiksu ja näppärä kaveri, joten pelastustoimet saatiin ripeästi käyntiin hetimiten (minä, jos jostain syystä olisin haverin tajunnutkin, olisin varmaankin ensi alkuun vain seissyt pitkän tovin siinä katastrofialueen liepeillä kirkumassa ja parkumassa...). Kalat pyydystettiin turvaan isoon saaviin ja niille hankittiin hoitopaikka eläinkaupasta. Akvaariosta poistettiin vesi ja hiekka, minkä jälkeen olikin helppo huomata onnettomuuden syy: pohja oli haljennut tasan kahtia! Vakuutusyhtiöön sekä akvaarion valmistajalle soitettiin heti. Kävi ilmi, että akvaariossa oli takuukin vielä voimassa, ja vakuutus kyllä korvaa sitten ne vahingot, joita akvaarion takuu ei kata. Joku kosteustarkastaja kävikin jo vakuutusyhtiön puolesta lattiaamme nuuskimassa ja totesi, että pilallahan se parketti sieltä peränurkastaan on, kyllä se vakuutuksen piikkiin uusiksi menee - ja koska pohjaratkaisumme on niin kovin näppärä, pannaakin uusiksi ihan koko parketti, sillä huonekohtaiset korjaukset eivät olisi järkevästi toteutettavissa. Ei sinänsä yhtään hullumpi juttu ottaen huomioon, että olemme juuri myymässä tätä asuntoa...
Materiaaliset vahingot tästä episodista jäävät siis aika lailla minimiin, mutta kaaos oli - ja on edelleen - kyllä melkoinen!
Mutta eiväthän ne hassut sattumat siihen loppuneet. Hieman myöhemmin astuu kuvaan taas ystävämme Naisen-mukaan-nimetty-teleoperaattori (jonka pätevyydestä olen kertoillut aikaisemminkin. Jukoliste sosialistinen yhteiskuntajärjestelmäkin toimii paremmin kuin tämän firman asiakaspalvelu!). Alueellamme oli perjantaina puoliltapäivin laaja-alainen mutta lyhyeksi jäänyt sähkökatkos, ja pian sen jälkeen katkesi nettiyhteys. Aikani odottelin, josko se siitä omia aikojaan palaisi paikoilleen, ajattelin aikani kuluksi katsoa televisiota. Vaan kun ei sieltäkään löytynyt lähetystä miltään kanavalta. Ajattelin ongelman liittyvän siihen sähkökatkoon ja jatkoin odottelua. Kolmen maissa lopulta soitin operaattorin asiakaspalveluun, koska edelliskerrasta muistin, että virka-ajan jälkeen ei välttämättä millekään ongelmalle tehdä muuta kuin siunaillaan ja sähelletään. Asiakaspalvelija totesi, että naapurikadulta oli juuri tehty samankaltainen vikailmoitus (ei toimi netti eikä TV), eli aika isosta viasta oli selvästikin kyse, joten ihan varmasti se lähitunteina korjattaisiin. "Tähänkö puhelinnumeroon saa laittaa viestiä sitten kun vika on korjattu?" Kyllä kiitos, olkaa hyvät vaan.
Käsi ylös, kuinka moni uskoi että asia tosiaan hoitui tuolla puheella? Just joo, ostakaa isot sateenvarjot sitten siltä varalta että ne lehmät myös sontii lentäessään...
Lauantaiaamunakaan ei kulkenut kaapelissa sen enempää TV-lähetystä kuin nettidataakaan. Ei meille eikä myöskään kolmelle viereiselle asunnolle. Olimme kaikki vuorollamme soitelleet tämän superpätevän firman asiakaspalveluun ja saaneet hyvinkin kirjavan kirjon vastauksia ja selityksiä. Miäs sitten päätti vuorostaan kysellä tilanteen perään, hän soitti minun puhelimestani kun siinä sattui se asiakaspalvelun numero olemaan kätevästi muistissa. Ihan ensiksi kesti hyvän tovin selvittää, että minä muka olin jo aikaisemmin soittanut asiasta, koska mitään vikailmoitusta ei soittoni perusteella heidän järjestelmästään löytynyt. Aloitettiin siis nollasta ja tehtiin se vikailmoitus. Tällä kertaa se oikein meni läpikin, tuli tekstiviestivahvistus ilmoituksen vastaanottamisesta. Mutta TV-kuvaa tai nettiyhteyttä ei tokikaan tullut. Katkoa oli kestänyt parisenkymmentä tuntia.
Lauantaipäivän touhuilimme omiamme, miäs päätti viihdyttää itseään pelaamalla konsolipeliä, kun kerran ei TV-ruudusta muutakaan kuvaa näkyviin saatu. Vaan kun ei saatu konsolipelistäkään muuta kuin system error -vikailmoitus. Sekin päätti sitten sanoa sopimuksensa irti samaan konkurssiin. Karma is a bitch, kun sataa niin sataa kaatamalla ja mitä-niitä-kliseitä-nyt-onkaan. Kieltämättä vähän jo mietitytti, mitä seuraavaksi tapahtuukaan ja pitäisikö siinä sitten itkeä vai nauraa...
Illan tullen aloimme sitten taas kärkkyä yhteyksiemme perään. Haastattelimme naapureita, yhdelle oli kuulemma todettu, että ei päivystäviä korjaajia hälytetä paikalle, ellei vika koske vähintään viittä asuntoa. Ja meitä oli siis pimennossa nyt vain vaivaiset neljä ruokakuntaa. Miäs soitti asiakaspalveluun jälleen kerran ja ihan sillä lailla ystävällisesti ja rauhallisesti ilmaisi mielipiteensä tilanteesta...
Koska mitään ei tapahtunut, miäs alkoi siivota (hänellä on kerrassaan viehättävä taipumus raivosiivoamiseen - useasti sinänsä kenkuista konfliktitilanteista on ainakin se ilo, että niiden jälkeen kämppä kummasti kiiltää!). Hän lähti viemään ylimääräisiä tavaroita alavarastoon - ja kenetpä hän siellä teknisissä tiloissa kohtasikaan: teleoperaattorin päivystävän korjaajan! Korjaaja kertoi saaneensa ihan muissa asioissa hälytyksen tälle seudulle ja käyneensä sitten samalla vaivalla toimistolla katsomassa, oliko seudulla kenties muitakin vikailmoituksia, huomannut meidän tilanteemme ja tullut oma-aloitteisesti sen korjaamaan. Kovasti ihmetteli, miksei hänelle ollut asiasta ilmoitettu, koska juuri sitä vartenhan hän oli ympärivuorokautisessa päivystysvuorossa. Niinpä, sitäpä samaa mekin aika kovasti ihmeteltiin juu... Kävi ilmi, että vika oli ihan tyypillinen sähkökatkoksen jälkiseuraamus, jonka korjaamiseen meni minuutti. Kyllä, ihan oikeasti tasan yksi minuutti. Pimennys kesti 30 tuntia. Muistinko jo mainita näkemykseni kyseisen firman asiakaspalvelun pätevyydestä suhteessa erinäisiin hyviksi havaittuihin valtiomuotoihin tai jotain..?
Että semmosta. Nyt on kuitenkin taas toistaiseksi rauha maassa. Ja talokuume pilvissä. Parin tunnin päästä lähdemme katsastamaan yhtä erittäin potentiaalista kotikandidaattia, ja illalla on myös hyvin kiinnostavan kohteen näyttö. Laina-asiatkin on tässä kaiken sähellyksen keskellä saatu hoidettua, joten jos sopiva osuu kohdalle niin olemme valmiit ostaa paukauttamaan sen saman tien. Jänskää! Akvaariovalmistajakin tulee tänään hakemaan rikkinäisen tankkimme ja mahdollisesti antamaan uuden tilalle. Josko sitä kohta saataisiin eväkkäätkin takaisin kotiin. Ja sitten mahdollisesti piankin koko akvaarion tyhjennys-, siirto- ja täyttöruljanssi alusta uudestaan siirryttäessä Uuteen Kotiin... Jänskää!!!
4 kommenttia:
Voihan teleoperaattori sentään! Ihme, että puhelimet kuitenkin toimivat. Samallahan olisivat voineet varmuuden vuoksi vaikkapa irtisanoa puhelinliittymänkin. Ei sitten hankalat asiakkaat soittelisi. Mulla nousi verenpaine ihan vaan sympatiasta. Pääasia lienee kuitenkin, että asiat näyttäisivät korjaantuneen tai ainakin olevan korjaantumassa. Ehkä saatte tästä hyvityksenä uuden huippuihanan kodin.
Ps. Voisit joskus ilmiintyä johonkin keskusteluyhteyteen. Vai onko operaattori yllättänyt jälleen? :D
Loviisa <3! Puhelinliittymääni ei tämä kyseinen operaattori pysty irtisanomaan, koskapa ihan kostoksi vaihdoin sen tässä taannon toiselle firmalle - nettiliittymäkin olisi mennyt vaihtoon jo todella kauan sitten, ellei työssä käyttämäni sähköpostiosoite olisi siihen sidoksissa; en millään jaksa ryhtyä tavoittelemaan kaikkia satunnaisiakin asiakkaita osoitteenmuutosilmoituksen merkeissä. Mutta JOS me ikinä sitä uutta kotia löydetään, sinne otetaan varmaankin varayhteys miähen työpaikan puolesta.
Ja kyllä minut mesellä tavoittaa ken jutella haluaa, ainahan minusta juttuseuraa saa kun vain koneen äärellä olen! ;-)
Ai niin muuten. Kyllähän minun puhelimeeni lopulta tuli kuin tulikin se luvattu tekstiviesti ongelman korjaantumisesta - maanantai-iltana seitsemän maissa (siis aika tarkalleen kaksi vuorokautta tämän kyseisen ihmeen toteutumisen jälkeen)!!! Duktig flicka, kuten toisella kotimaisella ruukataan sanoa...
Lähetä kommentti