Meidän keittiössä

Edellisessä postauksessa yritin vähän kuvailla sisustusmakuani yleisellä tasolla. Mainitsin myös, että oman kotini sisustus alkaa olla jo aika hyvin makuni (ärh, aina se lipsahtaa, siis makumme!) mukainen. Joten taidanpa nyt sitten uskaltautua jopa esittelemään sitä vähäsen. Suurin osa lukijoista on joka tapauksessa nähnyt huushollimme livenäkin, joten tuskin tässä mitään suurempaa jymypaljastusarvoa kehkeytyy.

Aloitetaan keittiöstä, sehän se on kodin sydän. Keittiömme remontoitiin 2007 niin, että kaikki kaapit ja tasot pantiin täysin uusiksi ja hella vaihdettiin, mutta perusmallia (L-malliseksi tuota kai kutsutaan) ei muutettu, ja myös kylmäkoneet ja astianpesukone säilytettiin, koska tuntui turhalta vaihtaa täysin toimivia koneita pelkän estetiikan vuoksi (toki tämä oli myös budjettikysymys). Astianpesukonetta varten hankittiin kuitenkin jo integrointiovi valmiiksi - sitä saa sitten seuraava asukas halutessaan käyttää. Olemme olleet remontin lopputulokseen huiman tyytyväisiä, keittiö on juuri meidän tyylisemme, kotoisa ja lämminhenkinen - ja, mikä tärkeintä, myös erittäin hyvin toimiva!

Jos jotakuta kiinnostavat yksityiskohdat, niin kaapistot ovat ihan keittiötukusta peräisin, sävyinä vanilja ja pähkinä ja pintamateriaalina MDF-levy, joka on laiskan siivoojan unelma: jossain määrin hylkii likaa ja puhdistuu lähes ajatuksen voimalla, ihan kevyellä pyyhkäisyllä! Alakaapit korvattiin huomattavasti kätevämmillä suurikokoisilla laatikoilla, joissa on itsestään sulkeutuva mekanismi, ja kulmakaapin sisältä löytyy huippukäytännöllinen karuselli pannuille ja kattiloille. Ehdoton löytö oli myös loistavasti henkeen sopiva uuni, Gorenjen mallistoa. Liesituuletin on esiinvedettävää tyyppiä.

Keittiön jatkeena on ruokailutila. Pähkinänsävyinen ruokaryhmä on peräisin Suomi-Soffasta. Tuolien istuimissa on nahkaverhoilu, joka on helppo puhdistaa pyyhkimällä. (Kuva on otettu ennen illallisjuhlia, ei meillä normaalisti ihan näin juhlavaa kattausta harrasteta.)

Ruokailutilan päätyseinässä on ylhäällä Ikean Lack-hyllyä. Tähän ratkaisuun olen erittäin tyytyväinen, se lisää kotoisuutta mutta ei vie ylimääräistä tilaa; tosin ikkunaan nähden sivussa sijaitsevalla hyllyllä eivät laiskan, ei-kovin-viherpeukaloisen hoitajan viherkasvit mitenkään erityisen kukkeasti kukoista... Hyllyn alla olevat Van Gogh -julisteet on sittemmin vaihdettu Tate Modernista löytämiini pienempiin, tummanruskean sävyisiin ja tummakehysteisiin teoksiin.


Tällainen on meidän kotimme sydän ja ehkä suurin ylpeydenaiheeni tässä asunnossa. Ja ehdottomasti se osa, jota tulee muuton myötä eniten ikävä - uudessakin kodissa on oikein mukava ja kotoisa keittiö (taitaapa olla kaapistot juurikin tuota samaa ovityyppiä ja materiaalia, tosin kauttaaltaan vaniljanväristä), mutta ihanan keraamisen lieteni ja päheen retrouunini joudun kyllä vaihtamaan perinteiseen levyhellaan. Luulenpa, että jahka tilien saldot muuton jäljiltä alkavat palautua vähän järjellisemmille tasoille, liesisysteemi saattaa olla aika korkealla investointilistalla...

Esittelen muita tilojamme ehkä sitten tuonnempana.