keskiviikko 10. helmikuuta 2010

Kotona!

Olemme kotiutuneet uuteen kotiimme. Kotiutuneet. Kotiin. Ensimmäisen päivän ajan katselin ihmetellen ympärilleni ja hoin itsekseni "minä asun nyt täällä!" mutta ihan ensi hetkistä alkaen olen tuntenut ehdottomasti kuuluvani tänne. Tänään kävin vanhalla asunnolla ohjeistamassa parketinhiojaa (akvaariorikko aikanaan pilasi parkettia sen verran, että vakuutusyhtiö korvasi sen hionnan, joka nyt siis tehdään uusia asukkaita varten meidän piikkiimme) ja suorastaan hämmästelin, kuinka nyt jo tunsin olevani siellä täysi vieras. Mun koti ei oo täällä, totesin Chisun sävelin.

Muutto sujui aivan käsittämättömän ripeästi! Ensin paikan valtasivat viikoksi erinäiset remonttimiehet - tapettikaveri, laattakaveri, sähkärikaveri, kaihdinkaveri ja keitäniitänytolikaan - ja heitä tapaamassa käydessämme kiikutimme tietysti aina auton täydeltä tavaraa mukanamme, mutta varsinainen muuttopäivä oli perjantai. Ensimmäinen pakettiautokuormallinen koottiin puoliltapäivin, puoliltaöin oli purkamatta enää 8 muuttolaatikkoa (kaikkiaan 80:stä), ja kun appikset tulivat lasta ja koiraa palauttamaan lauantaiaamupäivänä yhdentoista maissa, kaikki oli täysin valmista ja paikallaan! Kyllä, ihan kaikki, paitsi verhot ja peli-kirjastohuoneen sohva, jonka Suomi-Soffa on luvannut toimittaa helmikuun viimeisellä viikolla (sarjassamme uskon kun näen). Kyllä, miäheni on aika uskomattoman tehokas. Tosin en minäkään nyt ihan täysin tumput suorina seisoskellut...

Tässäpä vähän maistiaisia uudesta, ihanasta kodistamme:



Niin, toivelistassani toki luki, että ei sinisiä pintoja. Eihän niitä tässä talossa olekaan, mitä nyt ihan koko ulkopinta... mutta oppinen elämään asian kanssa. Kieltämättä sopii aika nätisti pakkaspäivän väritykseen. Huomatkaa myös mahtava kuusiaita taustalla - täällä ollaan sen suojissa kuin herran kukkarossa!





Tässäpä sitten maistiainen siitä jo aikaisemmin mainitsemastani peli-kirjastohuoneen kiehkuratapetista. Kuva ei kerro, että vaaleanruskeat kiehkurat ovat kauniin kiiltäviä.






Anoppilasta löytyi tällainen sympaattinen retromatto, joka sopii loistavasti kirsikanvärisiin huonekaluihimme. Mainittakoon muuten, että jos nyt olisin huonekaluja ostamassa, en missään tapauksessa valitsisi sävyksi kirsikkaa, mutta koska olen kuitenkin onnettoman konservatiivinen ja mielikuvitukseton materiaalien yhdistelemisen suhteen eikä meillä sentään ole varaa kaikkia kalusteitamme uusia, alistun jatkamaan aikanaan valitsemallamme tiellä. Sitä paitsi meidän onneksemme täällä sattuivat olemaan keittiön ja eteisen kalusterungotkin kirsikkaa, joten sitä harmoniaa nyt sitten ainakin piisaa.





Takanreunukselta löytyi mainio paikka äitivainaan entisen miesystävän isän tekemille puukukkasille, jotka tähän asti ovat kulkeneet asunnosta asuntoon, peränurkasta takakulmaan pölyä keräämässä. Kaukaiselta tuntuvasta "sukulaisuus"suhteesta huolimatta näillä kukilla on minulle tunnearvoa, ja siksi olen tosi onnellinen saadessani ne vihdoin kunnolla näkyville, ja lisäksi ne tuovat mielestäni kerrassaan mukavasti väriä ruskeasävyiseen oleskelutilaamme.





Tässä sitten se työhuoneen tapetti täydessä mitassaan. Lamppu on edellisten asukkaiden peruja; sitä varten on kuulemma tehty kytkentämuutos (sokeripala vs. töpseli), ja jos se olisi irrotettu, he eivät olisi saaneet alkuperäistä kytkentää palautettua, joten katsoivat helpommaksi ratkaisuksi jättää koko lampun paikoilleen. Uskomaton mäihä kyllä - juuri paremmin valitsemaani tapettiin sopivaa lamppua ei varmaan olisi voinut löytääkään!





Pojan huoneeseen jätettiin tämä edellisten asukkaiden valitsema maisematapetti (New Yorkin taivaalla kumottava kuu on kylläkin peräisin kattovalon heijastuksesta, mutta näyttää aika veikeältä vai mitä.)





Remonttireiskat hieman naureskelivat turhamaisuudelleni, kun halusin välttämättä vaihtaa wc:n erinomaisessa kunnossa olevat lattialaatat ihan silkan värin takia. Mutta työn valmistuttua kyllä kaikki olivat herttaisen yhtä mieltä siitä, että kannatti!





Vessaan sopivat erinomaisesti myös nämä pienet Tate Modern -tauluni, jotka aikaisemmin olivat ruokailutilan seinällä.





Vessasta löysi oman soppensa myös tämä Kreetan-matkamuisto. Tämä ei yllättäne ketään, joka on nähnyt edellisen asuntomme vessan - se nimittäin oli kokonaan lehemä-aiheinen (kyllä, tämä suuresti minua miellyttävä luontokappale kirjoitetaan ja tietenkin myös lausutaan nimenomaan noin), vessanpöntön kantta myöten. Katsotaanko tämä nyt sitten edistykseksi... no mukava on vessa kuitenkin!

Eiköhän tämä riitä tältä erää maistiaisiksi. Laitan sitten lisää kuvia, myös yleisnäkymiä, jahka saadaan verhot sun muut viimeiset silaukset vielä kohdilleen. Kyllä meidän täällä kelpaa!

5 kommenttia:

Tanja kirjoitti...

Työhuoneen tapetti on kaunis ja tykkään myös peli-kirjastohuoneen tapetista.
Kokonaisuuskuvia odotellessa. ;)

Careliana kirjoitti...

Kiitokset tapettikehuista Tanjalle ja muillekin toisaalla mielipiteensä ilmaisseille. Sinnikäs pyrkimykseni eroon tylsästä ja konservatiivisesta ilmeisesti siis onnistui edes jollain lailla. :-)

Niin ja Tanja, parhaan kokonaiskäsityksen toki saa livenä, vihje vihje...

Juliet kirjoitti...

Hyvältä näyttää maistiaisten perusteella! Aika herkullinen kyllä tuo työhuoneen tapetti. Ja poitsu mahtaa olla ihmeissään maisematapetista - ei monella hänen leikkikaverillaan taida olla moista ;)

Careliana kirjoitti...

Joo, pojalle selitettiin, että se on se kaupunki missä Turtletkin asuvat. Kun hän ensi kerran näki huoneensa, hänen ensimmäinen kysymyksensä oli että missä ne turtlet on? (Hyvin upposi selitys, että viemäreissähän ne mutanttikilpparit asuu, siksi niitä ei näy kuvassa.) Sittemmin olemme monena iltana keskustelleet tapettiin liittyvistä aiheista, esim. WTC-iskuista (tapetissahan tornit ovat vielä paikoillaan) ja siitä, mikä oikeasti on New Yorkin, entä maailman, korkein rakennus. Kasvattavaa!

maikku kirjoitti...

Oijoi, mullakin rupeaisi talokuume vaivaamaan, jos ei olisi tarkasti tiedossa, että edes omakotitalo ei vissiin vielä osaa itse kolata lumia ja leikata nurmikkoja jne. Hienolta näyttää!

T. nimim. tuparikutsua odotellessa...