keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Taidokasta

Yhden kuumeilupäivän jälkeen pojan lämpö palautui normaaliksi - ja energiataso, kuten arvata saattaa, normaaliksi potenssiin muutama. Toipilaspäivänä meinasi jo aika käydä pahemman kerran pitkäksi. Poika päätti sitten koota palapelikirjojensa palapelejä.

- Äiti, näissä on yhteensä 15 palapeliä: kolme kirjaa ja jokaisessa 5 palapeliä, siis yhteensä 15.
- Niin onkin, tosi hienosti laskettu! Tuohan on jo ihan kertolaskua, 3 x 5 = 15. Osaat kyllä valtavan hyvin jo laskea, sen ominaisuuden olet varmaan perinyt isältäsi, hänhän on matemaatikko. Sitten olet varmaan minulta perinyt sen, että olet niin hienosti oppinut jo lukemaan ja kirjoittamaan, minähän opin kanssa ne taidot hyvin nuorena ja nykyään luen ja kirjoitan työkseni. Huisa juttu kyllä, että olet juuri noita hyviä taipumuksia onnistunut perimään!

Pojan kasvot sädehtivät. (Sarjassamme lisää äidiltä perittyjä ominaisuuksia: kehut kolahtavat aina kuin sata jänistä). Hän ryntäsi huoneen poikki halaamaan minua ja henkäisi:

- Onneksi mä olen teidän lapsi!

Siinäpä äidille omat sata jänistänsä...

Hetken kuluttua poika siirtyi huoneeseensa rakentelemaan palikoillaan. Siinäpä muuten huippulelu: laatikollinen pieniä pitkulaisia puupalikoita (150 kpl), mistä lie ylijäämäpuutavarasta hiottuja. Poika sai palikat lahjaksi ihan pikkuisena, aluksi niitä käytettiin lähinnä rytmikapuloiden tapaan, sitten niistä alettiin rakentaa teitä ja aitauksia ym. matalia rakennelmia, ja nykyään niistä syntyy päheitä ramppeja autoleikkeihin yms., onpa niillä huojuvaa torniakin pelattu. Yksinkertaista, ekologista, kestävää ja pitkäikäistä - mitä muuta lelulta voi vielä vaatia! (Tämä ei ole maksettu mainos, koska valmistajan sivuilta tai muualtakaan netistä ei ko. tuotetta näköjään enää löydy.)

Aikansa rakenneltuaan poika kutsui minua katsomaan, mitä oli saanut aikaan. Maleksin ovelle jahka ehdin, odotin näkeväni jonkinlaisen pikku majan tai vastaavan. Mutta ei ihan - poika oli ottanut ja kyhännyt näin mahtavan tornin, melkein itsensä korkuisen:

Voin muuten rehellisesti sanoa, että ei onnistuisi minulta moinen...

Mahtava mukula!

Ei kommentteja: