keskiviikko 17. elokuuta 2011

Pikkujuttuja makuuhuoneesta

...sisustusta siis! (Kuinkahan monta hukkareissua tuonkin otsikon perusteella tänne blogiin tulee...)

Rehvakkaasti olen blogilistallakin listannut blogiini myös hakusanat "sisustus ja design" (viimeksimainitun kanssa en kyllä edes yritä olla missään tekemisissä, mutta jostain syystä tuo parivaljakko on päätetty listalla erottamattomaksi tehdä), vaikka aika hiljaista on kyllä sillä rintamalla viime aikoina ollut. Mutta nyt siis ajattelin vähän raottaa makuuhuoneemme ovea.

Siinä huoneessa, jonka me valitsimme omaksi makkariksemme, oli aikaisempien asukkaiden jäljiltä parilla seinällä mustaa tapettia. Kun kuvailin huonetta ulkopuolisille, yleinen reaktio oli luokkaa herrajjesta, mustat seinät, varmaan aika kauhee tai ainakin tosi synkkä..? Vaan ei, minusta se musta tapetti on ihan sigamageeta! Olen minä siitä aikaisemminkin tänne kuvia laittanut, mutta kertauksen vuoksi vielä yksi näyte:

Tuo kattolamppu on valikoitu varta vasten tähän makkariin, mutta muuten yritin ensi alkuun pärjäillä vanhoilla kalusteilla ja tekstiileillä. Pitkän aikaa makkari näytti sitten tältä:

(Tämähän on melkein kuin telkkarin muodonmuutos-ohjelmissa, kun ennen-kuvat ovat vielä laadultaankin niin surkeita, että jälkeen-kuvat varmasti erottuvat edukseen. Tässä ei tokikaan ole kyse moisesta vaan ihan vain ontuvista valokuvaustaidoista.)

Vihreitä tekstiilejä on käytetty siksi, että yhdellä seinällä olevat vaatekaapit ovat vihreät, suurena design-termiasiantuntijana sanoisin että sellaista mintun-, antiikin- ja limenvihreän välimuotosävyä (näkyy seuraavassa kuvassa). Minä olen kuitenkin hyvin konservatiivinen värien yhdistelemisen suhteen, joten esteettinen silmäni suuresti karsasti sitä tosiseikkaa, että nyt makuuhuoneessa oli sitten ties miten monta eri sävyä sitä vihreää; sängyn ja vaatekaappien välissä on vielä yhdenvihreä mattokin.

Aloitin vaihtamalla päiväpeiton mustaan. Sitten löysin ihan huippusöpöt, mainiosti vaatekaappeihin sointuvat pikku lukulamput sängyn päätyyn. Tämä teki jo ison eron:

Tässä kuvassa pilkottaa sitten vielä se viimeinenkin silaus: uudet verhot. Pitkään katselin ja hypistelin Hemtexissä noita vihreitä suoria pimennysverhoja, ennen kuin uskalsin ottaa yhden paketin kokeiltavaksi kuultuani, että niissä on tosi hyvä palautusoikeus: verhon saa avata ja ripustaa vaikka joksikin aikaa ikkunaankin ja vielä sitten palauttaa, jos se ei sovikaan. Mutta kylläpä vain minun makuuni sopi se verho, joten ostin toisenkin. Ja kiikutin sitten molemmat anopille, joka nyppäisi niiden pituudesta reilut siivut pois; toinen "hukkapätkä" näkyy tuossa sängyn viereisessä pikkuikkunassa ja toisen ripustin eteiseen (siellähän oli niitä kivoja kirkkaanvihreitä esineitä jo ennestään).

Sitten vielä sain kuningasajatuksen ja pelastin ikivanhan torkkuhuopamme roskistuomiolta; siihen on koira pentuaikanaan jäkeltänyt useampiakin reilunkokoisia reikiä, mutta kyllä siihen silti vielä kelpaa käpertyä, jos haluaa sängyn päällä päivätorkkuja ottaa tai jotain telkkariohjelmaa katsoa petivaatteita mylläämättä. Kun se kerta sopii väriinkin. Joten, ta-daa, tältä näyttää makkari nyt, tähän olen jo aikast tyytyväinen (ainakin vähän aikaa):


2 kommenttia:

Tanja kirjoitti...

Mä niin tykkään tuosta tapetista, kuten muutamasta muustakin tapetista teillä. Noita vihreitä ovia en tosin vieläkään ymmärrä, mutta sinä olet hyvin saanut huoneen värit yhdistettyä.

Careliana kirjoitti...

Oi kiitos kehuista Tanja! Epäilen vahvasti, että vihreät kaapinovet ovat ensimmäisten asukkaiden valitsemat, ja heillä on tapettikin ollut erilaista. Meitä ennenhän tuossa huoneessa asusti teinityttö, joka on mahdollisesti sen mustan ihan itse valinnut, propsit hänelle siitä - mutta sitten taas ne ei-mustat seinät olivat hänen aikanaan vaaleansiniset, mikä minua kyllä ihan erityisesti ihmetytti; minä vaihdatutin oitis tilalle tuota tuollaista harmaata.