maanantai 23. tammikuuta 2012

IIIH! OOOH!

Ja vielä pari !!!!!!!!!

Olen saanut ihka oikean tunnustuksen!!!



Tämän mielettömän kunnian minulle soi Pilvitehtaamon Ti. Olen ihan muikeana, KIITOS!!!

Tähän kunnianosoitukseen ei liity mitään velvoitteita eikä eteenpäinjatkamistakaan, ja koska Bloggerkin on viime päivinä vähän jumpitellut, en nyt sitten edes yritä listata tähän omia Liebster Blogejani; palaan asiaan ehkä myöhemmin. Sitä paitsi tiedostan olevani blogeineni aika kaukana blogistanian periferiassa, joten tunnustus on ehtinyt jo useimmat tuotelmat kiertääkin.

Tähän loppuun vielä kuitenkin pieni episodi tältä päivältä. Keittiön suunnalta kuului tömähdys: lintu oli törmännyt ikkunaan, tömähtänyt pää edellä pehmoiseen kinokseen ja jäänyt sinne avuttomana jumiin, pyrstö vain väpätti. Miäheni, joka on poikkeuksellisesti tehnyt tämän päivän töitä kotoa käsin, lähti oitis pelastuspuuhiin, kaivoi tirpparaukan esiin ja asetteli sen hellävaraisesti kuistille toipumaan. Minuun moinen ritarillisuus teki suuren vaikutuksen. Ja kyllä, ihan pikkuisen ymmärsin myös hävetä omasta puolestani, koska ensimmäinen ajatukseni oli, että nythän saankin hyviä lähikuvia linnusta kerrankin niin, ettei ole ikkunaa välissä!


Vähän on siipi maassa pikkuinen, mutta toivotaan, että se siitä vielä lähtee lentoon, jahka toipuu shokista. Pari tuntia se on jo siinä paikallaan nököttänyt... Mieli tekisi kyhätä sille jonkinlainen pesäntapainen lämmikkeeksi, mutta eiköhän tähänkin päde se vanha vinha totuus, että useasti ihmiset ylitsevuotavassa auttamishalussaan vain turhaan sotkevat luonnon kuvioita; parasta on antaa luontokappaleen vain olla. Toivotaan parasta!

6 kommenttia:

Careliana kirjoitti...

Reilun kolmen tunnin kuluttua tipu oli ainakin kadonnut kuistilta, eikä lähistöllä kissankaan jälkiä näkynyt. Vaikuttaisi siis siltä, että tämä tarina sai kuin saikin onnellisen lopun! :)

Ti kirjoitti...

Jännitin täällä linnun puolesta -onneksi taisi selvitä. :)

Syksyllä lensi ikkunaan pikkuinen lintu, jonka viimeiset henkoset nähtiin teinin kanssa. Aika surkea olo siitä tuli molemmille. :(

Careliana kirjoitti...

Kiitos tosiaan tunnustuksesta vielä kerran Ti! Bloggerin oikkujen takia en päässyt jättämään kiitoksia sinun blogiisi.

Kyllä se luontokappaleen kuolema vain aina vihlaisee eläinrakkaan ihmisen sielua, vaikka kuinkakin ymmärtää, että myös kuolema on hyvin luonnollinen ja välttämätönkin osa luonnon kiertokulkua ja tasapainoa. Terv. nimim. Jokaista maha ylöspäin päätynyttä akvaariokalaakin pikkaisen ikkaiseva...

Ti kirjoitti...

Ole hyvä! :)

Eloise kirjoitti...

Onnellinen tirppa, kun oli avuliaita ihmisiä hangesta nostamassa... sinne se olisi jäätynyt lintuparka, jos ei olisi saanut nostoapua!

Careliana kirjoitti...

Joo Eloise, miäheni koppaan ropisi kyllä taas melkoinen määrä sankaripisteitä lisää! Itse en olisi välttämättä uskaltanut tipuparkaan kajota, kun arastelen lintuja aika lailla (isompia siivekkäitä ihan fobiaksi asti). Lupasin kyllä itselleni, että jos vastaavaa vielä tapahtuu eikä muita auttajia ole paikalla, niin ainakin yritän mennä itse hätiin.