Elokuvissa ja TV-sarjoissa Las Vegas vaikuttaa (ainakin minusta) sangen simppeliltä ja kompaktilta paikalta: yksi kadunpätkä, vieri vieressä kasino-hotelleja, paljon bling-blingiä ja dingelidongelia, vilinää, kilinää, ylipitkiä limusiineja, vale-Elviksiä ynnä muuta kreisiä menoa.
Konsepti kyllä onkin simppeli, mutta mittakaava hämää pahemman kerran. Kyllä, ne kasino-hotellit ovat ihan vieri vieressä, mutta kun jokainen niistä on varmaan puolen kilometrin mittainen, niin kertyyhän sitä talsittavaa, vaikkei kauas pyrkisikään. Hotellien välillä kulkee kyllä yhdyskäytäviä ja jopa pieniä junia, mutta ne noudattavat poikkeuksetta Vegasin tärkeintä ja perustavanlaatuisinta periaatetta: mihin ikinä oletkin menossa, pelialueen läpi pitää sinun kulkeman. Ja ne pelialueet, ne ovat loputtomia. Ja tasan samannäköisiä ihan joka ainoassa kasinossa: peliautomaatteja silmänkantamattomiin, välissä jokunen ruletti- ja korttipöytä. Tosin eivätpä ole "yksikätiset rosvot" enää entisensä; ei niillä enää ole edes sitä kättä (paitsi joissain koneissa se on lisätty koristeeksi), nappeja vain, eivätkä koneet myöskään sen paremmin syö kuin syljekään kolikkoja, vaan sisään ujutetaan seteli ja voitot tilitetään erilliselle kupongille (joka sitten käy myös pelivaluuttana). Vaikka kolikkojen kilinää ei siis enää pelisaleissa kaiukaan, kilkutusta riittää kyllä edelleen, sillä peleissä on yleensä perusyksikkönä yksi sentti, eli esimerkiksi viiden dollarin voitto kilisee näytölle sentti kerrallaan viitenäsatana, ja kone palkitsee suurvoittajan asiaankuuluvalla välkkeellä ja älämölöllä.
Minä suuri suunnistusihme vaalin todella tunnollisesti 10-vuotishäämatkan romanttista henkeä ja kyhjötin tiukasti isännän käsipuolessa kiinni – olimme kaupungissa viisi päivää, enkä minä siinä ajassa oppinut etenemään täysin varmoin askelin edes oman hotellimme pääaulasta hissille! (Kyllä, tämäkin reitti kulki pelialueen läpi.)
Toinen asia, joka pääsi ennakko-odotuksiin verrattuna yllättämään, oli sää. Kyllä, olin toki etukäteen tietoinen siitä, että Vegasissa olisi nelisenkymmentä astetta lämmintä. Mutta en sitten kuitenkaan täysin ymmärtänyt, kuinka kuuma on nelisenkymmentä astetta asfalttiviidakossa aavikon keskellä. Ensinnäkin se säätiedotteissa mainittu nelikymppinen oli todennäköisesti varjolämpötila; auringonpaahteessa lukema alkoi varmasti vitosella ellei sitten kutosella. Ja se aurinkohan paahtoi suoraan keskitaivaalta niin, etteivät valtavatkaan rakennukset luoneet kummoisiakaan varjoja. Aurinko myös paahtoi asfaltin niin kuumaksi, että polttava hehku tuntui polvitaipeissa asti – olen edelleenkin yllättynyt siitä, että sandaalieni pohjat eivät sulaneet tantereeseen kiinni! Minun auringonsietokykynihän on tunnetusti huomattavan heikko, joten pystyin ensi alkuun etenemään kadulla vain reilun viiden minuutin etappeja, joiden välillä oli aina päästävä ilmastoituihin sisätiloihin viilentymään (mistä syystä ne hotellien väliset "oikotiet" tulivatkin hyvin tutuiksi ja talsimamme matka todennäköisesti moninkertaistui). Vähitellen siihenkin ilmastoon näköjään tottui; viimeisenä päivänä minäkin tepastelin jo ihan tyynesti monen hotellin välin tietä pitkin. Tyypillistä.
Mutta sitä bling-blingiä, dingelidongelia, vilinää, kilinää ynnä muuta kreisiä menoa, sitä Las Vegasissa piisasi juuri niin paljon kuin etukäteen kuvittelinkin! Kaupunki on aivan ainutlaatuinen, lähes epätodellinen oma maailmansa, alati tuikkien pyörivä diskopallo, joka ei hyydy koskaan. Kerrassaan hupaisa paikka!
Las Vegasin tärkeimpänä nähtävyytenä pidetään yleisesti… no, itse Las Vegasia, niitä kasinoita ja yleistä kaupunkikuvaa. Katseltavaa riittääkin, sillä kaupunkisuunnittelussa ei selvästikään ole turhilla kaavoitusrajoituksilla mässäilty. Varsinkin 1990-luvulla rakennetut teemahotellit ovat todellakin viimeisen päälle toteutettuja. Las Vegasissa pääsee näppärästi kiertämään maailman ympäri parissa päivässä: Excaliburin tuhannen ja yhden yön tunnelmista New Yorkin kautta Pariisiin, sieltä Karibianmeren aarresaaren maisemiin ja edelleen antiikin Roomaan… Ja joka välissä voi tietenkin lepuuttaa jalkojaan pelikoneen ääressä ja/tai tuhlata voittojaan ja/tai pelikoneilta säästyneitä rahojaan ostoskeskuksissa. Ja illalla tajuaa ihan huomaamattaan kävelleensä jalkansa tuhannen tohjoksi. Mutta seuraavana päivänä jaksaa taas kiertää.
MGM Grandin leijona |
Paris |
Luxorin sfinksi |
New York New Yorkin vapaudenpatsas, taustalla Excalibur |
Nickelback |
Kun kerran on itsensä täältä pohjolan perukoilta aina huitsin Nevadaan asti rehannut, olisi aika hoopoa jättää näkemättä yksi maailman suurimmista luonnonihmeistä, Grand Canyon. Me tuumimme, että kerrankos sitä tällaisen tilaisuuden saa, ja päätimme katsoa kanjonin oikein helikopterista käsin.
Ja voin muuten kertoa, että se oli todennäköisesti elämämme onnistunein sijoitus. Retki oli aivan takuuvarmasti joka ainoan pulitetun sentin väärtti, ja paljon enemmän! Meillä kävi vieläpä niin hyvä tuuri, että saimme pilotiksemme entisen armeijan lentäjän, joka lensi tosi matalalla ja kaarteli mageesti. Aivan kuin elokuvissa, tiedättehän, kun maasto alla nousee ja horisontti lähestyy, joten voit ennakoida, että kohta alle avautuu jotain huikeaa – ja sitten, WHOA, niin avautuukin! Lensimme Lake Meadin ja Hoover Damin yli ja jonkin matkaa itse kanjonia pitkin, kunnes laskeuduimme tasanteelle nauttimaan välipalaa ja samppanjaa. Onpahan sitä tullut pöllömmissäkin paikoissa skumppaa vedettyä…
Hoover Dam |
Näkymä pysähdyspaikalta |
Mittakaavaa: jos oikein tihrustaa, näkee tuossa ihan keskellä kuvaa ihmisiä. |
Mutta, kuten täydellisen onnistuneen matkan päätteeksi kuuluukin, tuntui aivan ihanalta myös palata kotiin!
2 kommenttia:
Niin totta tuo kuumuus, missään ei ole ollut yhtä tukalaa. Tosin tämän vastapainoksi pelisalit on yli-ilmastoitu happirikkaalla hyvälle tuoksuvalla ilmalla, että jaksaa pelata.
ps. mä oon vissiin robotti, kun en saa tosta koodista selvää...
Jep, haastava paikka tällaiselle termostaattivikaiselle, jolla on muutenkin aina joko liian kylmä tai kuuma eikä ikinä sopiva. Mutta onneksi se sisäilma tosiaan oli niin ihunan happirikasta... (olin varmasti koko kaupungissa ainoa urpo, joka hipsi aina ulos tupakalle!)
Lähetä kommentti