torstai 28. joulukuuta 2017

Service, please!

Päätimme miähen kanssa käydä vähän kausialennusostoksilla. Molemmilla oli tarve uudelle puhelimelle, joten suuntasimme ensimmäiseksi Poweriin. Ihmettelimme, tutkailimme ja käpälöimme erilaisia luureja, tavasimme niiden tietoja tuotekorteista, napsimme koekuvia. Myyjä katseli meitä kaikessa rauhassa tiskinsä takaa. Totesimme, ettemme oikein tulleet asiasta juuri hullua hurskaammiksi, ja päätimme jatkaa kierrosta.

Koska myös minun jumppakengilläni alkavat olla kilometrit täynnä, suuntasimme seuraavaksi naapurissa sijaitsevaan XXL-urheilukauppaan. Siellä olikin seinän täydeltä toinen toistaan päheemmän näköisiä sisäurheilukenkiä. Ihmettelin, tutkailin ja käpälöin erilaisia malleja ja tavasin niiden tietoja tuotekorteista. Myyjä katseli touhuani sivusilmällä sen aikaa, kun puhui puhelua, mutta poistui sitten toisaalle. Miäs eteni kalastusosastolle, ja sanoin seuraavani perässä, ellei kukaan tulisi myymään minulle kenkiä. Ei tullut. Ja koska en kokenut tulleeni tuotekorttien tiedoista hullua hurskaammaksi, jatkoimme kierrosta.

Seuraava etappi oli Elisa Shopit. Siellä ystävällinen nuori miesmyyjä liittyi seuraamme heti ovella ja esitteli auliisti meille erilaisia puhelimia, kertoili niiden hyvistä ja huonoista puolista sekä niin omista kuin työkavereidensakin käyttökokemuksista, ilmaisipa sangen rehellisesti mielipiteensä myös eri mallien hinta-laatusuhteesta. Lopulta, yli puoli tuntia myöhemmin, olimme tehneet valintamme. Päädyimme miähen kanssa molemmat samaan puhelinmalliin, mutta päätimme ottaa eriväriset, etteivät ne sitten menisi sekaisin keskenään. Olimme oikein tyytyväisiä ja hyvillä mielin valmiina tekemään kaupat. Mutta mitä ihmettä tässä kohtaa tekee myyjä? Toteaa tyynenä: "Meillä ei ole näitä puhelimia täällä, ovat lopussa kun ovat olleet tarjouksessa ja joulun alla niitä on mennyt kuin siimaa. Voidaan tietysti tehdä tilaus tuosta, saatte sen lähipostiinne parin päivän kuluttua, mutta ehkä teidän kannattaa mennä Poweriin tai Giganttiin, niillä on isommat varastot, saatte puhelimenne heti mukaan."

Siis anteeksi kuinka?!? Sen sijaan, että olisi tehnyt kaupat - vaikka sitten toimitusmyynnillä - tyyppi ohjasi meidät kilpailijoiden pakeille?!? Voinemme aika vahvasti olettaa, että Elisa Shopitin myyjät eivät ole provikkapalkalla...

No, Powerissahan olimme jo käyneet. Ystävämme Internet kertoi, että myöskään lähimmässä Gigantissa ei kyseisiä puhelimia ollut, mutta viereisessä Telia-myymässä oli tietojen mukaan kumpaakin haluamaamme väriä vielä jokunen kappale. Sinne sitten, ja vuoronumero kourassa palvelua odottamaan. Kun meidän numeromme sitten huudettiin, kerroimme mitä olimme vailla. Myyjä avasi kaapin, siirteli paketteja, ei näkynyt meidän haluamaamme mallia. "Onks niitä tullu tänään? Onks meillä niitä?" huikkasi myyjä kollegalleen. "Ei oo", vastasi kollega. "Ei oo", toisti myyjä meille. Sen pituinen se. Ei puhettakaan, että  hän olisi tarjoutunut esimerkiksi toimitusmyynnillä tilaamaan puhelimet meille. Voinemme aika vahvasti olettaa, että myöskään Telia Shopin myyjät eivät ole provikkapalkalla...

Alkoi jo "vähän" keittää. Menimme kahville. Joimme kahvimme, jonka olimme itse kaataneet kuppiin, ja söimme (kuivakat) pullamme, jotka olimme itse onkineet vitriinistä lautasillemme, ja lopuksi kiikutimme kiltisti astiamme tiskirullakkoon.

Kävimme hypermarketista ostamassa kahvipaketin viemiseksi tuttaville, joiden luo olimme menossa kylään. Itsepalvelukassalle oli pidempi jono kuin tavallisille kassoille, joten päädyimme maksamaan ostoksemme ihan oikealle ihmiselle. Se jäikin ostosreissun ainoaksi ostokseksi.

Myöhemmin illalla miäs kävi ostamassa itselleen puhelimen lähiostoskeskuksen Powerista, mutta minun haluamaani väriä siellä ei ollut. Tilasin omani Elisan netti-Shopitista. Samalla vauhdilla maksoin joitain laskuja nettipankissa, mistä hyvästä tietenkin maksan myös pankille palvelumaksua. Päivä oli käynyt siinä määrin voimille ja ennen kaikkea hermoille, etten jaksanutkaan lähteä enää illalla jumppaan - tosin jo eilisessä jumpassa olinkin huomannut jalkaterieni kipeytyvän hieman kuluneissa kengissä pomppelehtiessani. Ehkä sitten taas joskus, jos joku myisi minulle uudet jumppakengät...

Mikä meitä suomalaisia vaivaa? Miksi me oikein suostumme tällaiseen epäpavelukulttuuriin?!?

Entä jos kodinkoneliikkeissä otettaisiin käyttöön provisiopohjainen bonuspalkkiojärjestelmä myyjille (kai monessa sellainen jo onkin)? Näinköhän se ennen pitkää maksaisi itsensä takaisin kasvaneena myyntinä?

Entä jos me kieltäytyisimme juoksentelemasta sukkasillamme pitkin kauppoja ja kykkimästä kenkälaatikoiden kokomerkintöjen äärellä? Entä jos jokaiseen Suomen urheilukauppaan palkattaisiin edes osa-aikaisesti yksi työntekijä lisää kertomaan tuotteiden ominaisuuksista ja tuomaan asiakkaille sovitettavaa? Kai maar se ainakin ensi alkuun kenkäparin hinnassa näkyisi, mutta näinköhän se ennen pitkää maksaisi itsensä takaisin työttömyysmenojen laskuna?

Entä jos me vain järjestelmällisesti kieltäytyisimme viemästä likaisia astioitamme ravintolassa tiskiin? Veikkaan, että kaikki eivät korjaa omia tiskejään kotonakaan, mutta kuuliaisesti tekevät sen kuitenkin ravintolassa, vaikka kyllä sillä kahvin hintakatteella pitäisi jotain lisäarvoakin pystyä tarjoamaan! Entä jos jokaiseen Suomen kahvilaan palkattaisiin edes osa-aikaisesti yksi työntekijä lisää huolehtimaan niistä tiskeistä ja muustakin palvelusta? Kai maar se ainakin ensi alkuun kahvikupin hinnassa näkyisi, mutta näinköhän se ennen pitkää maksaisi itsensä takaisin työttömyysmenojen laskuna?

Entä jos? Miten olis?

4 kommenttia:

- S - kirjoitti...

Olen kanssasi samaa mieltä, että palveluyhteiskunta pitäisi palauttaa! Lähdetäänkö barrikadeille? :D

Mutta hassua, että kokemuksemme Powerista poikkeavat noin paljon. Itse ostin uuden luurin viime kesänä ja lompsin Poweriin ilman mitään ideaa siitä, mitä ostaisin. En kauaa ehtinyt ihmetellä kun oli jo myyjä vierellä apuaan tarjoamassa. Kaupat tuli, mikäs siinä oli komean nuoren miehen kanssa asioidessa. :)

Hyvää loppuvuotta! :)

Careliana kirjoitti...

Kiitos kommentista ja toivotuksista, -S-!

Käsittääkseni Powerissa pitää asiakkaan käydä tiskiltä kysymässä myyjää apuun, niin sitten saa kyllä palvelua. Tällä keinoin ainakin isäntä kertoi oman puhelimensa sitten ostaneensa.

Lisäksi miäs kertoi saaneensa erittäin hyvää ja perusteellista palvelua tänään Ikeassa, mistä he kävivät ostamasa pojalle uuden sängyn.

Ja siis joo, kyllä ehdottomasti lähdetään barrikadeille palveluyhteiskunnan palauttamiseksi! Jos ei muuta niin sillä lailla, että julkisesti kiitetään hyvästä palvelusta aina, kun sellaista saadaan. Kyllä se hyvä kello tarpeeksi kauas kuuluu - uskotaan siihen!

Tanja kirjoitti...

Mun lempikahviloissa ei tarvi viedä astioita. Ei oo trendikäs ketju vaan hyvin perinteinen, arvostan!

Careliana kirjoitti...

Oi. luulenkin tietäväni, mitä paikkaa tarkoitat, Tanja! Se on varmaan myöskin sellainen, jossa "täällä itse leivottu" tarkoittaa Jotain Ihan Muuta kuin sitä, että tyrkätään saksalaista pakastetaikinaa uuniin sulamaan. Olisikin hyvä uuden vuoden lupaus pyrkiä jatkossa kahvittelemaan vain sellaisissa paikoissa!