lauantai 13. tammikuuta 2018

Sähköinen asiointi on ilomme

Olen nyt ottanut uuden puhelimeni käyttöön. Sen nimi on Kultu, koska se on kullanvärinen, ja tykkään siitä kovasti. Aikansa se tietysti aina ottaa, ennen kuin uuden laitteen kaikkien toimintojen kanssa sinuiksi pääsee, mutta koko ajan tutummiksi tässä tullaan. Ensimmäiseen puhelinsoittoon en kylläkään osannut vastata, mutta Candy Crush Sagan sain heti toimimaan. Asiat tärkeysjärjestykseen. Harvoinpa minulle nykyään kukaan soittelee, korkeintaan väkisinmyyjät.

Asensin tietenkin uuteen puhelimeen myös verkkopankin tunnuslukusovelluksen. Sitä en vain tajunnut, ettei se sovellus tai verkkopankkini mitenkään voi tunnistaa minua edelleen samaksi käyttäjäksi - tunnuslukusovelluksen käyttö täytyi tietenkin aloittaa ihan nollasta.

Kas näin se käy: "Kirjaudu verkkopankkiisi ja tilaa tunnuslukusovelluksen aktivointikoodi." Ööö anteeksi mutta kuinkahan minä ilman toimivaa tunnuslukusovellusta sisään kirjaudun?!? Kirjautumissivulla on vaihtoehtoina tunnuslukukortti, tunnuslukusovellus ja tunnuslukulaite. Mitään edellä mainituista minulla ei siis ole käytettävissä.

Totean, että minun lienee viisainta soittaa pankin asiakaspalveluun. Valitsen numeron. Automaatti vastaa ja pyytää kertomaan lyhyesti, mitä asiani koskee.
"Verkkopankin tunnuslukusovellus", artikuloin mahdollisimman selkeästi.
"Varmistetaan: koskeeko asiasi verkkopankkitunnuksia? Kyllä - paina yksi; ei - paina kaksi."
No riittävän lähellä, tuumin, ja painan ykköstä.
"Puhelusi yhdistetään asiakaspalvelijalle hetken kuluttua. Tunnistautumisen helpottamiseksi anna käyttäjätunnuksesi ja paina ruutu."
Naputtelen käyttäjätunnukseni ja risuaidan.
"Valitse tunnistautumistapa: Tunnuslukukortti - paina yksi; tunnuslukosovellus - paina kaksi; tunnuslukulaite - paina kolme."
Mutta kun ei minulla hemmetti soikoon ole yhtäkään noista käytettävissä, juuri siksihän minä tässä yritänkin teille soittaa!!! Tuumin, että jos en reagoi pyyntöön mitenkään, automaatti siirtyy prosessin seuraavaan vaiheeseen. Olen väärässä. Pienen tuumaustauon jälkeen automaatti toistaa pyyntönsä:
"Valitse tunnistautumistapa: Tunnuslukukortti - paina yksi; tunnuslukosovellus - paina kaksi; tunnuslukulaite - paina kolme."
Alkaa jo hieman verenpaine nousta. Päätän kokeilla, kelpaisiko automaatille mikä tahansa vastaus, ja painan risuaitaa. Kelpaa. Vihdoin puheluni yhdistetään ihan oikealle elävälle ihmiselle, vieläpä oikein mukavalle ja asiantuntevalle sellaiselle. Hän kehottaa avaamaan tunnuslukusovelluksen vanhasta puhelimestani, jos se vain on edelleen toimintakunnossa; sovellus toimii kyllä ilman SIM-korttiakin. Kaivan puhelimen kaapista, viritän akun takaisin paikoilleen ja käynnistän sen. Käynnistyminen kestää oman aikansa (yksi syy, miksi halusinkin vaihtaa puhelinta), mutta asiakaspalvelija haluaa odottaa langan päässä varmistaakseen, että prosessi onnistuu.

Lopulta puhelin käynnistyy. Kun taustakuva pläjähtää näyttöön, tajuan ottaneeni miähen entisen puhelimen. Joo siihen oli syynsä, että tällä kertaa valitsimme tarkoituksella eri väriset! Sovimme asiakaspalvelijan kanssa, että voin kyllä hakea koodin myös omalla vanhalla puhelimellani, jahka sen jostain löydän, mutta hän lähettää koodin minulle joka tapauksessa myös postitse. Luulenpa, että jään odottelemaan sitä, kun ei minulla tässä mitään akuutisti erääntyvää laskua ole käsissä. Minusta vähän tuntuu, että saa mobiilimaailmassa seikkailu hetkeksi aikaa riittää.

Mutta kivoja kuvia Kultu osaa ottaa (tämä olikin yksi ratkaisevista tekijöistä puhelinta valitessani). Siinä on esimerkiksi erityinen "suuri aukko" -lisätoiminto, jonka avulla saa hienon syväterävyysvaikutelman.


Kyä tää tästä.

2 kommenttia:

Mayo kirjoitti...

Uusien laitteiden käyttöönotto vaatii hermoja. En ymmärrä kuinka kovin vanhat ihmiset pärjäävät nykytekniikan kanssa, kun itselläkin tekee heikkoa. Toivottavasti saat pian tunnuksesi.

Careliana kirjoitti...

Uuden tietokoneen käyttöönotto se vasta hullunhauskaa onkin... Vaikka perheessä olisikin henkilö, joka hoitaa kaiken mahdollisen tiedonsiirron yms. puolestasi. Silti yhtenään törmäilee seiniin, kun jokin tiedosto, kirjanmerkki tai salasana onkin vielä vanhalla koneella. Huokaus.

(Tämä selittää osittain myös blogikatkoksen.)