keskiviikko 7. maaliskuuta 2018

Hei me kokoustetaan

Mene yliopistolle töihin, saat työkavereita, ne sano. On kiva tehdä töitä elävien ihmisten kanssa, ne sano.

Ei siinä mitään, onhan se oikeasti kiva kuulua työyhteisöön. Ja minun työyhteisöni koostuu lähes pelkästään aidosti mukavista, avuliaista, jopa ihanistakin ihmisistä. Mutta silti aina joskus sitä muistaa, kuinka kovin helppoa elämä olikaan, kun kaikesta päätöksenteosta huolehti tämä pyhä kolminaisuus: me, myself and I.

Sovimme kokouksen torstai-iltapäiväksi. Yleensä meillä on vakiokokousaika keskiviikkoisin, mutta tämän viikon keskiviikolle olimme antaneet lakkovaroituksen, ja myöskin työasioissa kokoustaminen olisi ollut lakon alaista työtä. Sovimme kuitenkin, että jos lakko sittenkin peruuntuu, siirrämme kokouksen keskiviikolle.

No, lakkohan peruuntui viime hetkellä tiistai-iltapäivänä. Illalla lähetin työkavereille sähköpostitse kysymyksen: Siirrämmekö torstaille suunnitellun kokouksen nyt sitten huomiseksi keskiviikoksi keskipäivän kokousaikaan, kun lakko kerran peruuntui? Seurasi seuraavanlainen sähköpostinvaihto:

Työkaveri 1: Hei. Muistaakseni sovimme, että jos kokous siirretään keskiviikolle, se on klo 16-18. Minä en pääse keskipäivällä.

Työkaveri 2: Minä en pääse klo 16. Olen muutenkin suunnitellut aikatauluni sen mukaan, että kokous on torstaina.

Työkaveri 3: Kyllä minä olin merkinnyt kalenteriini, että jos lakko peruuntuu, kokous on keskiviikkona klo 12. Olenkin jo ostanut junalipun kotiin [toiseen kaupunkiin] keskiviikkoillaksi.

Työkaverit 2 ja 4: Keskiviikko klo 12 sopii kyllä.

Työkaveri 5 (sihteeri): Kyllä, oli sovittu vara-ajaksi keskiviikko klo 12. Mutta nyt toinen kokous, joka myös oli ehdollinen lakon peruuntumiselle, järjestetään huomenna keskiviikkona mutta tuntia myöhemmin kuin oli alun perin suunniteltu, klo 11-13. Siirtäisimmekö oman kokouksemme siis alkamaan klo 13?

Työkaveri 1: Klo 13 minäkin jo pääsen.

Minä, työkaverit 2, 3 ja 4: Meillä on opetusta klo 14 alkaen.

Työkaveri 6 (puheenjohtaja): KOKOUS ON TORSTAINA KLO 16.

Mitäs sitä monesta kokista ja sopan laadusta sanotaankaan. No mutta, kokoustetaan kun kokoustetaan. Tehdään hyviä päätöksiä.

5 kommenttia:

Timo Lampi ☺ kirjoitti...

Kyllä mä töissä ollessani eniten turhina pidin kokouksia. :D

Careliana kirjoitti...

Sama! Tai siis, ymmärrän kyllä, että työtä täytyy koordinoida ja sen merkeissä täytyy aina välillä istua porukalla saman pöydän ääreen - eihän siitä tietenkään mitään tule, jos jokainen puuhastelee kammiossaan ihan omiaan eikä kukaan yhtään tiedä/välitä siitä, mitä toiset tekevät. Mutta esim. minun tämän lukuvuoden työsuunnitelmassani on budjetoitu kokouksille (yliopistohallinnon käskystä) 150 tuntia, kun taas esim. väitöskirjan tekemiselle jäi sitten huikeat 80 tuntia. Kyllä uskallan (näin anonyymissä blogissa) ääneen sanoa, että ei ole ihan tarkoituksenmukainen jakauma tuo!

Ana kirjoitti...

1) doodle
2)kalenterikutsut
3) skype

Careliana kirjoitti...

Tuttuja sanoja, Ana, MUTTA jos joukossa on yksikin kynä ja paperi -ihminen niin sehän sitten kumoaa kaikki nuo vaihtoehdot saman tien...

Juliet kirjoitti...

:D