sunnuntai 19. toukokuuta 2019

Viisutus

Kyllä, yhden naisen asiantuntijaraati on valveilla tänäkin vuonna! Minä olen sillä lailla vanhanaikainen, että olen kiinnostunut ennen kaikkea musiikista, joka kieltämättä tuntuu jäävän vuosi vuodelta enemmän sivurooliin näissä karkeloissa. Mutta niinhän se on: maailma muuttuu, miksi euroviisujen pitäisi pysyä paikallaan? Ihanko oikeasti me jaksaisimme innostua tai edes kiinnostua täyden viihdeorkesterin edessä heiluttelevista maakohtaisista kapellimestareista (kaikki kunnia silti Ossi Runteelle!) ja iltapuvuissaan iskelmää laulavista artisteista? Emme, siitä muistutti esimerkiksi Makedonian kammorenkutus tänä vuonna. Multimodaalisuus on hieno asia, onnekkaita olemme me, jotka voimme kokea monen aistin yhteisvaikutukseen perustuvia elämyksiä. Mutta silti minä olen kiinnostunut ennen kaikkea musiikista.

Suomikaan ei tällä kertaa viisufinaalissa veisaa. Sääli sinänsä, joskaan ei yllätys kellekään (paitsi kaikesta päätellen edustajillemme itselleen). Jos minulta kysytään (no, ei kysytä mutta vastaan silti), niin ei se biisi sen huonompi ollut kuin useimmat muutkaan, mutta eipä sen parempikaan. Hukkui massaan. Liian vähän Darudea, liikaa Sebastian Rejmania. Joka ei ole yhtään sen huonompi muusikko kuin monet muutkaan, mutta eipä parempikaan. Hukkuu massaan eikä semirenttumainen karisma ihan riitä. Mutta ei siinä mitään häpeämistä ollut. Mutta entä sitten ne, jotka finaaliin pääsivät?

1. Malta: Michela – Chameleon
Siltaosassa on kiva kohta, se "never walk away, na na", mutta muu on tosi epämääräistä, melodiatonta höttöä. Nuori laulajatar tuntuisi olevan finaalissa vähän paremmin vireessä kuin semifinaalissa, kivat hänelle.

2. Albania: Jonida Maliqi – Ktheju tokës
Semifinaalia seuratessani koira pahastui suuresti, kun se ei saanut nukuttua tältä huutamiselta. Minä yleensä tykkään tällaisella äänenmuodostuksella esitetystä, etnissävytteisestä musiikista, mutta tämä on minullekin vähän turhan etnistä.

3. Tšekki: Lake Malawi – Friend Of A Friend
Diggiloo diggilei, muistaako joku vielä Herreysin? Ruotsin pojat värikoodatuissa paidoissaan (ja kultakengissään) voittivat nämä karkelot 1984, ja tshekkipojat kokeilevat samaa 35 vuotta myöhemmin. Ei tämä ainakaan minun korvaani madoksi pesiydy sillä lailla kuin kai pitäisi, mutta ihan hyväntuulinen rallatushan tämä on.

4. Saksa: S!sters – Sister
Hei, Laura Närhi ja Erin tekivät tämän biisin jo vuosia sitten! Ja mielenkiintoisemmin tekivätkin.

5. Venäjä: Sergei Lazarev – Scream
Venäjän viisut ovat aina hyvin tuotettuja mutta usein kovin sieluttomia. Tällä kertaa on vähän sitä sisuskaluosastoakin mukana. Ei huono, ei ollenkaan huono! Myös visuaalinen esitys on vaikuttava.

6. Tanska: Leonora – Love is Forever
Purkkapallo-osaston edustaja. Viaton, sympaattinen ja monikielinen. Mutta niin tavattoman tylsä, eikä tämän taitoluistelijan laulutaitokaan oikein vakuuta.

7. San Marino: Serhat – Say Na Na Na
En voi käsittää, millä lihaksilla tämä biisi pääsi finaaliin! Eihän tuo tyyppi edes laula, kunhan urahtelee jotain. Jos tässä biisissä jokin melodia onkin, minä en sitä erota, mutta en usko, että menetän mitään. I say blaah blaah blaah.

8. Pohjois-Makedonia: Tamara Todevska – Proud
Hei, se amerikkalainen koulutyttö soitti 1980-luvulta ja pyysi prom-kolttunsa takaisin. Tarkoitus olisi kai esittää vahva sanoma vahvalla laululla, mutta vähän pliisuksi jää.

9. Ruotsi: John Lundvik – Too Late for Love
Ruotsi on voittajasuosikki. Miten yllättävää. Tyyppi laulaa hyvin, mutta tämä biisi on kuultu jo aika monta kertaa. Pointseja siitä, että luotetaan musiikkiin eikä visuaalisiin ihmeellisyyksiin.

10. Slovenia: Zala Kralj & Gašper Šantl – Sebi
Ilmeetöntä, meikitöntä, väritöntä, hajutonta, mautonta. Ainoa ajatus, jonka tämä minussa herättää, on se, olisiko tytön kannattanut ottaa yhtä kokoa isompi paita.

11. Kypros: Tamta – Replay
Hei täällä on oikeakin Madonna esiintymässä. Ja tuollainen vaatekikkakin on vähän ysäriä, vaikka toki viisuklassikko onkin. Eikä tämänkään frouvan laulutaito tee suurtakaan vaikutusta.

12. Alankomaat: Duncan Laurence – Arcade
Ei kyllä väärään osoitteeseen menisi voitto, jos tälle pläjähtäisi. Tässä on jotain aitoa. Voimaa. Ja melodiaa ja laulutaitoa. Musiikkia eikä turhaa kikkailua. Olen kosketettu.

13. Kreikka: Katerine Duska – Better Love
Gotta get better music, better music... Tämä Liisa Ihmemaassa joutaisi hypätä takaisin siihen kaninkoloon, josta tulikin.

14. Israel: Kobi Marimi – Home
Paikallinen Valtteri Torikka kertoo elämäntarinansa itkuvirren muodossa. Pätevää laulua mutta ei jotenkaan värisytä minussa mitään sisäistä kitarankieltä.

15. Norja: KEiiNO – Spirit in the Sky
Etnoa, meitsi diggaa! Siis ihan oikeasti. Tykkäisin luukuttaa tätä autoradiosta ja jammailla ratin takana ja tulla hyvälle tuulelle ja tuntea pohjoisen voiman sisälläni.

16. Iso-Britannia: Michael Rice – Bigger Than Us
Haukotus. Näitä menee vähintään neljätoista tusinaan - ja niistä neljästätoista vähintään kolmetoista on mielenkiintoisempia kuin tämä. Tämä on muuten sen Ruotsia edustavan voittajasuosikin tekemä biisi. Ei ne ruotsalaisetkaan aina onnistu, hei!

17. Islanti: Hatari – Hatrið mun sigra
Antikapitalistinen taideperformanssi. Musiikin kanssa tällä on aika vähän tekemistä. No, eipä ainakaan voi syyttää höttöisestä geneerisyydestä. Silti, poikaani siteeratakseni: Mitä v#ttua?!?

18. Viro: Victor Crone – Storm
Ruotsalainen laulaja, kuinka yllättävää. Toistan: Ei ne ruotsalaisetkaan aina onnistu, hei!

19. Valko-Venäjä: Zena – Like It
Valko-Venäjän Britney Spears. Biisissä sanotaan noin tuhat kertaa "you're gonna like it", mutta en silti ole ihan samaa mieltä. Perus-poppihyppelybiisi.

20. Azerbaidžan: Chingiz – Truth
Bee Gees azerilaisittain plus obligatorinen etno-osio. Parempaa poppihyppely-osastoa, mutta silti voin jossain määrin yhtyä fraasiin "shut up about it".

21. Ranska: Bilal Hassani – Roi
Dana Internationalin ja Conchita Wurstin jalanjäljissä - onko lopputuloskin sama? Eihän se mahdotonta ole, ja jos niin käy, ei pelkästään sateenkaariaatteen piikkiin mene. Ja oi tuo balettitanssija on i-ha-nahhhh!!!

22. Italia: Mahmood – Soldi
Mistä se johtuukin, että italian kieli vain on musiikkia! Varmaan ukko nooakin kuulostaisi italiaksi kivalta. Tykkään tästä, vaikken oikein osaa sanoa, miksi. Laulajassa on jotain ärsyttävää eikä melodiakaan ole kummoinen, mutta silti kuulisin tämän mielelläni uudestaankin.

23. Serbia: Nevena Božović – Kruna
Voimaballadi kansalliskielellä. Ihan kuin Balkanilta olisi tullut näitä joskus ennenkin.... Tytöllä on hyvä lauluääni ja sorja sääri, mutta biisissä ei ole mitään ihmeellistä.

24. Sveitsi: Luca Hänni – She Got Me
Tätäkö se nuoriso nyt sitten ensi kesänä Ibizan baareissa tanssii? En ehkä ihan kuulu kohderyhmään, mutta kai maar tämä ihan jees omassa genressään on.

25. Australia: Kate Miller-Heidke – Zero Gravity
Performanssi tämäkin. Onhan tämä hieno kokonaisuus tikkaritikkujen nokassa killumisineen ja hieno näyte laulutaidosta, mutta jos tämä biisi radiosta tulisi, vaihtuisi kanava kyllä aika rivakasti.

26. Espanja: Miki – La venda
Vaiko sittenkin tätä se nuoriso Ibizalla joraa? Mikä jottei, ihan iloinen rallatus. Ja siis sanotaanko tässä tosiaan "eksyt, koska on teitä"? No sehän kuvailee juuri minua! Muilta osin en kyllä kuulu tämän(kään) kohderyhmään, mutta ne, jotka kuuluvat, varmaan tykkäävät.


No niin, se siitä tällä kertaa. Euroviisut on aina yksi vuoden kohokohdista - ei musiikillisesti mutta konseptina kuitenkin. Tuloksia en jää blogi auki seuraamaan, mutta veikata ja toivoahan voi aina... Joskus kauan sitten kultaisella 1980-luvulla maailmalla ihmeteltiin, täytyykö olla suomalainen voittaakseen ralleja; nykyään ihmetellään, täytyykö olla ruotsalainen voittaakseen euroviisut. Toivon että ei. Oma suosikkini on Hollanti. Ja tykkäsin ihan tosi kovaa myös Norjan viisusta, mutta sen suhteen luulen kyllä olevani vähemmistössä... No voitti kuka tahansa, karavaani kulkee ja yhtä hauska ilta on luvassa ensi vuonna jossain päin Eurooppaa!

Ei kommentteja: